ei muutu yhtään millään tavoin.  etelleen sama määrä kuin jo vuosia..   mut aattelin et jossain vaiheessa rysselinrosvot vaatii kait nuo näytteet.

Juurikin näin.

Niin kuin niin moni muukin järjestelmä yhteiskunnassa, tämäkin systeemi on järjetön.
Käytännössä yksi näyte per 5 hehtaaria. Näytteen maalajista voi tulla mitä tahansa. Silloin koko 5 ha on tätä maalajia. Mitä siitä seuraa?

Jos omaa etua ajattelee niin se yksi näyte kannattaa kyllä oikeaoppisesti koostaa riittävän monesta osanäytteestä koko alalta otettuna. Silloin siitä tulee sentään keskimäärin edustava vaikka sillä ei tarkkaan joka nurkkaa voikaan määrittää.

Toisaalta tuo keskimääräinen ajattelu on siinä mielessä järkevää että käytännön viljelyssä ei lannoitusta, kasvilajia tms kuitenkaan maalajin tai viljavuuden muuttuessa säädetä 10 aarin välein, vaan suurin piirtein kylvökoneellinen / suursäkillinen / ruis*****nen lienee pienin 'kvantisointiyksikkö'. Lähinnä lannoitteen kilomäärää voi silloin tällöin säätää paikkakohtaisesti lohkon sisällä ellei ole hirmu hienoja systeemejä.

Jos sen näytten ottaa tarkoituksella kokonaan aina sieltä yhdestä lannoittamattomasta kulmasta, suojakaistalta tai sähkötolpan juurelta niin se on sitten aika lailla oma valinta :-)

Kokonaan toinen ongelma on se jos analyysin tuloskin on arpomista. Siinä tulee sitten suuria virheitä ja isolle alalle.

Näytetouhu on vähän ristiriitainen. Parempi olisi, jos näyte pitäisi ottaa joka hehtaarilta, niin tulos olisi tarkempi, jos analysointi kestää päivänvalon. Tai sitten käyttää premium-analyysia, jos siitä saa lisäarvoa.

Ristiriita on siinä, että hallinto tarvitsee analyysin siksi, että typpeä ja fosforia ei laiteta liikaa itämereen. Viljelijä tarvitsee näyteaanalyysin siksi, että hän näkisi pH:n, maalajin, multavuuden, fosforin ja kationitasapainon, jotta voisi kasvattaa ison sadon ja sitä kautta estää ylimääräisten ravinteiden karkaamisen. Lähtökohta on ollut aivan väärä ja hallinnon vuoksi otetusta näytteestä on tullut normi. Sen vuoksi edelleen kuuluu paljon puhuttavan siitä, että kuinka monta sataa kiloa apulantaa laitetaan hehtaarille. Ihan kun vaan olisi olemassa yksi lannoite.

Eipä noita tarvitse kovin miettiä; fosfaattien alentaminen on onnistunut, niissä pelloissa, joissa sitä ei muutenkaan ollut paljon. Sitten nuo uskomattomat 60-100 mg/l fosforihohteiset pellot, ei riitä yhden sukupolven työ niiden alentamiseen. Sitä superfosfaattia laitettiin paperisäkki paikkaansa, kuin kalkkia.

Analysointilaitoksen vaihtuminen nosti fosforeita näissä ongelmapelloissa noin 10 yksiköllä. Silti kasvusto kärsii fosforin puutteesta kylminä sateisina keväinä. Kaipa sitä pitää starttifosforia ruveta luovasti dokumentoiden laittamaan.

-SS-

Jos sen näytten ottaa tarkoituksella kokonaan aina sieltä yhdestä lannoittamattomasta kulmasta, suojakaistalta tai sähkötolpan juurelta niin se on sitten aika lailla oma valinta :-)

Juu kyllä-kyllä. Olen näytteenotossa aika pedanttinen, vuonna 1995 aloitin samaa reittiä menemään, samoissa paikoissa pora maahan, kuudes kierros menossa; itseä kiinnostaa juuri ravinnetasojen kehitys, mutta selvästi näkyy, että mittaustulosten tarkkuus ei ole mitään 1. desimaalia, samoin kuin esimerkiksi viljan ennakkonäytteen pikakosteusmittauksen tarkkuus ei välttämättä ole 0,1% - yksikköä. Mittaustekniikkaan erikoistumattomat ihmiset ihailevat suurta määrää numeroita digitaalimittarissa, vaikka mittauksessa tapahtuvat vaihtelut saattavat heittää jo ensimmäisessä numerossa.

-SS-

Satomaailmanennätyksiä tehnyt brittiviljelijä Tim Lamyman ei täsmäviljelyä harrasta, koska hänellä on luontaisesti niin hyvät, eli kalkkikivipitoiset maat, että täsmäviljelyllä ei hän saisi mitään lisäarvoa viljelyynsä...eli täsmäviljely onkin kärjistäen sanottuna  luontaisesti huonojen viljelysmaiden omistajien puuhastelua. Ja totta onkin että jos ottaa maanäytteet joka hehtaarilta, ja säätelee lannoitusta jatkuvasti  joka hehtaarille erikseen, alkaa se olla jo sen luokan näpertelyä, että siinä täsmäviljelyn periaate kääntyy jo itseään vastaan.

Lisäksi täsmäviljely muuttuisi haastavammaksi, jos parhaimmin kasvavaan kohtaan ei saisi ylittää nitraattidirektiivin rajoja. Nyt lannoitustasonormit ovat lohkokohtaiset.

Jos yarasensoria käytwtään lisälannoitukseen, sinne missä on kovin kasvu ja suurin tarve, muuttaa se pellon viljavuutta edelleen epätasaisemmaksi, mutta kokonaissato pystytään maksimoimaan.

Voihan sensorilla ohjata lannoitusta myös heikoimmille paikoille, mutta niissä kohdissa lannoituksen hyötysuhde heikkenee, siksipä ne ovat heikoimpia kohtia.

-SS-

Täsmäviljely nyt oikeastaan on sitä lisätypen jakamista kasvukaudella. Onhan siinä se, että sadosta saataisiin tasainen, jos nyt sensoria tai muuta viherrysmittaustapaa käyttää. Onko se taloudellisesti kannattavaa, se on eri asia. Onhan tuossa sadon tasaisuudessa se hyöty, että laatu on tasainen ja kelpaa ehkä paremmin myyntiin. Mutta sitä ei kyllä aina saa lisätypellä korjattua, vaan pitäisi ottaa kasvustonäyte ja sen mukaan laittaa lisäravinteita esim. ruis*****lla. Rakentuuko siitä sitten kenellekään mitään hyötyä, se on eri juttu taas?

Suurin hyöty viljavuusnäytteissä on tuo ravinnetasojen seuranta ja multavuuden kehitys. Multavuus pitäisi kyllä saada mahdollisimman tarkasti, jotta sen paikkakohtaisesta seuraamisesta olisi hyötyä. Siten ravinnetasojakin voisi yrittää tasailla lohkokohtaisesti. Juurikkaassa oli joskus ihan tapana, että otettiin yksi näyte hehtaarilta. Sekään ei välttämättä aiheuttanut täsmäviljelyä, vaan lohkokohtaista tai jossain tapauksessa paikkakohtaista kationilisäystä tasaisesti koko levitysalueelle.

Multavuus pitäisi kyllä saada mahdollisimman tarkasti, jotta sen paikkakohtaisesta seuraamisesta olisi hyötyä. le.

Käsittääkseni multavuuden saisi tarkemmin ja ilman näppituntumamenetelmää kun näytteen tuhkaisi mutta se maksaisi enemmän. Korjatkoot joku joka oikeasti tietää.

Eurofinssillä multavuuden määritys hehkutushäviönä maksaa  11,09€