Kysymykseni on näköjään herättänyt enemmän uteliaisuutta kuin myyntihalukkuutta, selitetäänpä siis hiukan:
Haen todellakin maata
omaan harrastekäyttöön, eli en aio perustaa minkään valtakunnan rataa tai laitosta. Käyttötarkoituksia on tällä hetkellä mielessä ainakin seuraavat:
- Leiriytyminen (nuotion poltto jne.)
- Maastopyöräily & mahdollisesti mönkijällä/mopolla ajaminen kun pojat kasvaa
- Värikuula/airsoft -sotapelit (Juu, minä itse & myöhemmin myös jälkikasvu)
- Ampumaharjoittelu (varsinkin metsästyskauden lähestyessä)
Ainakin minä polttaisin päreeni jos joku tulisi minun mailleni harrastamaan mitä tahansa yllä mainituista ilman lupaani joten etsin aluetta jolla saisin rauhassa puuhata milloin mitäkin. Onhan pääkaupunkiseudulla mahdollisuuksia harrastaa kaikkia noita mutta vain seuratoiminnan tai muuten vaan tiukkojen aikataulujen puitteissa eikä kumpikaan oikein sovi minulle. Haluan päästä harrastamaan omassa rauhassani silloin kun minulla sattuu olemaan aikaa, enkä silloin kun rata on auki ja sinne ehkä mahtuu sekaan.
Asutuksen lähellä joku voi hyvinkin pitää häiritsevänä jos mopo pärähtää heinäkuisena lauantaina tai kivääri paukahtaa elokuisena sunnuntaina. Eli ihan vaan naapureiden rauhan takia en halua tunkea kenenkään pihapiiriin. En halua joutua väittelemään siitä, saako sunnuntaina kirkonmenojen aikaan mopoilla yms.
Pohjavesialueita rupesin karttamaan kun menin hölmönä kysymään uudenmaan ympäristökeskuksesta heidän suhtautumistaan harrastuksiini pohjavesialueilla (käytöstä poistuneet sorakuopat on useimmiten pohjavesialueilla). Minua peloteltiin kaikilla mahdollisilla sanktioilla jotka lankeaisivat maanomistajalle jos pohjavesi pilaantuu, vaikka sen hetkisestä omistajasta riippumattomistakin syistä. Kun vielä sain lakipykälät joiden nojalla ympäristökeskus voi rajoittaa käytännössä mitä tahansa pohjavesialueella tapahtuvaa toimintaa suunnilleen mielensä mukaan, totesin etten halua sellaista damokleen miekkaa pääni päälle roikkumaan. Ilmeisesti nykyään maan omistaminen ei vielä takaa minkäänlaisia oikeuksia mihinkään ja pohjavedet ovat (sinällään ihan syystä) todella tarkan syynin alla.
Maaseudulla kasvaneena sitä on tottunut tietynlaiseen väljyyteen ja kaupunkiasuminen ahdistaa aina välillä. Silloin olisi mukava olla oma pläntti mihin mennä ja tehdä niitä asioita joista nauttii. Kyllähän retkeillä voi toki Nuuksiossakin mutta siellä alkaa olemaan välillä sellainen ruuhka että mannerheimintie jää toiseksi.
Halpaa maata etsin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että sijoitettavaa rahaa ei ole liiaksi. Halpakin metsämaa on jo liian kallista enkä sinänsä ole kiinnostunut metsänhoidosta.
Joku taisi mainita että uusi rajanaapuri voi laittaa kapuloita kantatilallisen rattaisiin. En nyt ihan heti pysty kuvittelemaan mitään syytä, miksi pistäisin hanttiin jos nyt ei ihan lietelantalaa olla rajalle laittamassa. Kun en aio muuttaa asumaan sinne niin naapurit hoitakoon asiansa rauhassa niin kauan kun minä saan hoitaa rauhassa omat asiani. Minulla on vielä säilynyt sellainen vanhanaikainen kuvitelma, että niin metsä vastaa kun sinne huudetaan...
Ja sanotaan nyt vielä että jos minä joskus tämän puuhamaani jostain löydän, niin ei minulla ole ihan heti halua siitä luopua. Halpa maa ostettaessa on sitä yleensä myös myytäessä ja käyttöarvoa siitä olisi minulle todennäköisesti kymmeniksi vuosiksi. Jos yhtään poikiani osaan kasvattaa, niin heille vielä pidemmäksi ajaksi. Eli se seuraava palstan omistaja ei minun vinkkelistäni ole mikään suuri riski.
Jos nyt jollakin on OIKEASTI yllä mainitun kaltainen maapala josta olisi valmis vielä luopumaankin niin ota yhteyttä rauhallisin mielin. Käydään paikan päällä juomassa termarikahvit (minä tarjoan) ja jutellaan. Jos tullaan juttuun, jatketaan siitä eteenpäin. Jos ei tulla, en tule lähettämään laskua kahveista
