Kotimaisilla mustavalkoelokuvilla on joku kappalemäärä olemassa. Jostain syystä vaan tuntuu siltä, että niitä on ääretön määrä. Johtuu varmaan siitä, että niitä on paljon ja niitä esitetään tasaisella aikavälillä.
Vähän niinkuin joku matka paikasta a paikkaan b. Mitä pidempi se on, sitä enemmän sitä saa sahata edestakaisin, jotta muistaa ulkoa, mitä seuraavan mutkan jälkeen tulee.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.
