Mun isä sanoi, että ainoa asia, mitä hän katuu, on se, että hänen isänsä laittoi hänet 30-luvulla kerjuulle. Nyt minä tunnen aina nöyryyttä ruisleivän ääressä. Mun äiti oli 14-vuotias, kun heidän taloon tuli talvisodan 1. päivänä täysosuma. Äidin kaksoisisko kuoli tuossa. Äitini kärsi myöhemmin masennuksesta. Minusta nämä kaksi ovat likimain aitoja ketutuksen syitä, suurempia tai pienempiä. Pitäisikö Benin kokeilla jotain uutta ammattia, että elämään tulisi työn iloa ? Entä miten liikkumisen lisääminen vaikuttaisi ? Ruokavalio pitää myös kokeilla. Itse kokeilisin myös lääkityksen merkittävää pienentämistä.
Viimeksi muokattu: 08.08.20 - klo:14:44 kirjoittanut pig24