Minä pahoin pelkään, että konkurssiaallon alkumainingeissa lähteevät ensin ne tilat jotka ovat investoineet erityisen raskaasti ihan lähivuosina, vähän liian optimistisin odotuksin. Tässä ryhmässä ovat ne tuottajat, joilla "mopo on jo karannut käsistä" ja ne aloittavat tai laajentaneet tilat, jotka ovat joutuneet haukkaamaan syystä tai toisesta hieman liian suuren riskikakun.
Seuraavassa sarjassa lähtee jalat alta niiltä, jotka nyt taiteilevat maksuvalmiuden rajamailla ja joutuvat syömään tuotannon kapasiteettia, kehityksen pysähtyessä rahanpuutteeseen. Näillä tiloilla nälkärajalla keikkuminen näkyy nyt jo itsensä loppuunpolttamisena, tuotantotilojen vähittäisessä rapistumisessa, sekä eläinten hyvinvointiin tehtävien satsausten puuttumisena. Nämä tilat kuolevat "kynttilän polttamiseen molemmista päistä."
Sinnittelemään jäävät tuottajat, ovat niitä inhorealisteja, joilla tilan hallinto on hanskassa ja tuotanto mitoitettu oikein arkipäivän sankaruudelle. Ehkäpä myös ne jotka ovat onnistuneet luomaan toimivaa joukkovoimaa yrityksensä taakse ja kasvattamaan tuotantoaan vastaamaan kokoluokaltaan EU:n toivomalle tasolle, kilpailemaan alemmilla tuotantokustannuksilla ja suurilla tuotantovolyymeilla. Minä uskon että maatalous säilyy kotimaassamme elinvoimaisena, mutta joutuu ruotimaan joukoistaan ne tekijät joilla on kykyä, ja motivaatiota tehdä ankarasti työtä, pysyä ajan hermolla ja taito jättää talouteensa riittäviä marginaaleja. Ehkä yhtenä selviytyjien ryhmänä mullasta nousevat vielä ne pienet, parjatut erikoistuneet tuottajat, joilla ei ole kovin paljoa tuloja, vaan eipä ole menojakaan. Myyvätpä he sitten lampaanlihaa, tai vaikkapa luomutuotteitaan.
Kotimainen elintarvike on kysyttyä tavaraa, viimeistään sitten kun maailmalla taas räjähtää joku isompi epidemia päälle, rajojen ollessa kuitenkin väistämättä katoamassa, saadaan olla tarkkoina ettemme me kuulu samaan epidemia-alueeseen. Ehkäpä pienen Suomen olisi hyvä kilpailla edelleen puhtaalla ja laadukkaalla tuotteella, jonka tuottaminen ei ole kuormittanut tai kuluttanut kohtuuttomasti luonnonvaroja? Teen päivittäisen leipäni isossa tuotantoyksikössä, ja silti mietin onko ihan oikeasti järkeä lähteä kilpailemaan eurooppalaisen tuotannon kanssa kasvattamalla loputtomasti yksikkökokoja? Tuotteesta saatava hinta kun lipuu koko ajan alemmas ja tapa jolla samasta artikkelista voi saada suuremman hinnan on tarjota jotain parempaa kuin naapurilla.
Jaaritteluahan tämä on ja varmaan kaikille jo märehdittyä tavaraa.. Nyt vaan kyllä on aika herätä, meikäläiset kun kolisee alas kovaa ja korkeelta.
Lopuksi haluan toivottaa jaksamista niille tuottajille, joiden elämäntyö on valumassa nyt viemäriin, pikkuhiljaa tai jo väistämättä. Elämä jatkuu, ihmisen arvo on sama seisoipa sitä sitten tuhannen lehmän edessä tai yhtä kuttua katselemassa. P**ka reissu, mutta tulipahan tehtyä!
Hämmästyttävää yhdennäköisyyttä...
