Raportti oli vain muutaman henkilön tiedossa. Ei siitä näinollen voitu käydä mitään laajaa kansalaiskeskustelua. Tuskin siinä pystyttiin seurauksiakaan kovin helposti ennakoimaan. Virkamieskieli on vaikeaselkoista.
Kyseinen SALAINEN raportti "EY-jäsenyyden vaikutukset Suomelle" oli todellakin 1000-sivuinen.
Siinä oli kahlattu läpi kaikki EY-säädäntö, jolla on vaikutusta Suomelle.
Demarit hykersivät, mitä jäsenyys tulisi viljeljöille merkitsemään;
(Ilta-sanomat 21.12.1991:)
"Suomen maatalous häviäisi mahdollisesti jopa kokonaan ilman erityisehtoja.
Valtiontaloudelle EY-jäsenyys aiheuttaisi myös suuria rahoitusongelmia. Rajojen avautuminen ja tavaroiden vapaa liikkuvuus kaikkien jäsenmaiden kesken merkitsisi tulli- ja valmisteverotuottojen tuntuvaa vähentymistä.
Valtion tulot laskisivat noin kymmeneksellä eli 17-20 miljardia markkaa vuodessa. Tämä aiheuttaisi suuria paineita niin valtion kuin kuntataloudenkin supistamiselle. Esille nousisi myös sosiaaliturvan rahoittaminen omavastuuperiaatteella." Näin valtion- ja kuntataloudelle on käynytkin. Julkista sektoria ajetaan alas.
Salainen raportti "kuivui" parisataasivuiseksi valtioneuvoston selonteoksi, joka annettiin kesken joululoman koolle kutsutulle eduskunnalle 9.1.1992.
Eduskunta oli kutsuttu koolle tekemään valtiopäiväjärjestyksen 69 §:stä poikkeuslakia, jolla hallitus pääsi yksinkertaisella enemmistöllä - ilman eduskunnan määrävähemmistön (
67 kansanedustajan) estämistä - tekemään kansalaisten perusturvaan liittyviä leikkauksia, koska valtiontalous oli kuralla.
Jälkeenpäin on käynyt ilmi, että
lama ei tullut yllättäen vaan se tehtiin tarkoituksella.
Tästä on tulossa Suomen Pankin pääjohtajan Rolf Kullbergin testamentti. Koivisto ohjasi Suomen Pankin toimintaa, Kullbergilla oli statistin osa.
Samalla poikkeuslailla raivatiin tie (vain 2/3 määräenemmistöpäätöksellä) EY-jäsenyyden hyväksymiseksi.
EY-jäsenyyden hyväksyminen olisi muuten vaatinut eduskunnalta 5/6 kiireellisyysenemmistön ja sitä ei olisi löytynyt, koska
37kansanedustajaa olisi estänyt EY-jäsenyyden voimaansaattamisen.
Demarit tekivät todella ovelan tempun perustuslainsäätämisjärjestyksen kiertämiseksi.Mahtaa vanhoja kommareita harmittaa, etteivät huomanneet samalla tavalla liittää Suomea Neuvostoliittoon?
Kyseinen laki annettin eduskunnalle 17.1.1992 , ja voimaansaatettiin 5/6 enemmistöllä - poikkeuslakina.
Kansanedustajat eivät tuolloin ymmärtäneet, mitä kaikkea poikkeuslailla tultaisiin tekemään.
Kyseisestä laista ei käyty eduskuntakeskusteluakaan muuten kuin silloin, kun se eduskunnalle annettiin.
Tämäkin keskustelu oli vain sanailua, joka johtui sisärenkaaseen kuulumattoman Sirkka-Liisa Anttilan puheenvuorosta, joka oli kaataa koko lain jo ensimmäisenä päivänä;
Otteita Helsingin Sanomien 18.1.1992 artikkelista:
”Eduskunta hyväksyi kompastellen säästölakeja helpottavan muutoksen.
Keskustan Anttila oli sotkea hallituksen ja Sdp:n sopimuksen
Anttilan ilmoitus melkein pudotti sosiaalidemokraatit penkeiltään. Uusi hallituksen esitys ja sen kiireellinen käsittely olivat nimenomaan ehtona sille, että Sdp suostui hyväksymään väliaikaisen muutoksen. Kolmas ehto oli perusoikeusuudistuksen hyväksyminen lopullisesti seuraavassa eduskunnassa.”
”Eduskunta hyväksyi perjantaina äänin 144-28 valtiopäiväjärjestyksen väliaikaisen muutoksen, joka helpottaa säästölakien säätämistä.” Kyseinen poikkeuslaki on eduskunnalle kiusallinen puheenaihe, koska se luuli, että sen valta kasvaa, mutta hallitus ottikin eduskunnalta vallan pois.
Valtiontalouden kurallaolo vei eduskunnan huomion poikkeuslailta ja Selonteolta "EY-jäsenyyden vaikutukset Suomelle".
Kumpaankaan ei ilmeisesti juuri kukaan ehtinyt syventymään.
Ja jos joku syventyi, eliitti ja media leimasi häiriköksi.
Selonosta edukunta äänesti ennen kesälomalle pääsyä, juhannuksen alla 1992.
Kuitenkin 18.3.1992 tahpahtui luottamuslauseäänestys, jonka seurauksena Koivisto ja Aho allekirjoittivat "EY-jäsenyyshakemuksen".
Vielä tuolloin eduskunta ei tiennyt mitä jäsenyys tulisi merkitsemään.
Mainittakoon, että suomenkielinen Maastrichtin sopimus jaettiin kansanedustajille vasta maaliskuussa 1993!
Salaisesta EY-selvityksestä:Ensio Laine (Vas.) teki kirjallisen kysymyksen Ilta-Sanomien uutisen kertomista luvuista (18-20 miljardia markkaa per vuosi) eli jäsenyyden aiheuttamista menoista Suomelle.
Laine sai vastauksen, jota hän jälkeenpäin vertasi todellisuuteen. Laine oli ollut oikeassa, kuten kyseinen EY-selvityskin.
Mutta EY-kielteisestä asiasta ei saanut puhua.
Sama koski kaikkea EY-kielteistä keskustelua. Se leimattiin mediassa häirikköjen puheeksi.
Mauno Koivisto oli ottanut median pauloihinsa. Tätä jatkuu tänä päivänä, kun 84-vuotiaan eläkeläisen tekemiset ovat edelleen medialle tabuja.
Koiviston käsi on edelleen myös Korkeimman oikeuden ja oikeuskanslerin yläpuolella.
Kyllä on merkillistä, että sama meno jatkuu, vaikka demarit putosivat eduskuntavaaleissa kolmansiksi!Maata on johdettu ja johdetaan demarivirkamiesten tekemiä raiteita pitkin.
Suomen tiestä EU:n jäseneksi oli tehty etukäteen tarkka suunnitelma, Road map to the EY.
Pitää muistaa, että Ulkoministeriön keskeiset virkamiehet vaihdettiin demareihin syksyllä 1990. Demareilla ei ollut tarkoitustakaan mennä hallitukseen kevään 1991 vaalien jälkeen.
Lipponen putosi eduskunnasta vuoden 1987 vaaleissa, jolloin hänestä tuli Ulkopoliittisen instituutin johtaja.
Ja minne se Liikanen menikään jättäessään valtiovarainministerin postin v 1989?