Näen se aatos toas lenteli, kun hikkoelin lavulla
valo häämöttää hesassa, siellä kokkoomuskavulla
tosin usseimman kokkareen usko on lujalla
tämmönen markinaalisakki, jonka huusi on kujalla
Sinne on koolle taas tullunna kokkoomusnuorija
tesantti herreille ravistaa muorija
jolla tekarit on sitä vanahempaa mallija
istuu eemeli hilijaa ja raapiipi pallija
Entäpä tämä, ite talojussukkka
käjessään hällä on pikkunen pussukka
sieltä punasen tosetin kätteesä kaevaa
pistää pillerin poskeen, kun tuo tementija vaevaa
Siellä epelit nämä, myötään vilikuilee kellova
pieni eppäelys alakaapi ukkoessa vellova
eikä muorikkaa paekallaan kuorsausta lakkaa
vaekka tesantti peälle vettä sankolla nakkaa
Vaen sitte kuuluuupi kuitennii kuinka kolahtaa ovi
siissään änkeytyy herra, joka ei nahkoehin sovi
no sehän se ville, turunmaan puolesta
jolla jutut on suoraan, kuin peräsuolesta
Ensin kahvija tarjotaa, eikö pijan juttuki lennä
vaen eemelirukan pittää huussin jo mennä
ja kun ei pallaakkaa takasi, liekkö jeänynnä kiikkiin
oesko pehvastaan tarttunna tuo pystypiikkin
Mutta missä lie sepe, oesko nukkunna ponniin
taekka törmänny latallaan limosinsonniin
vaen eipä villekkää pertteeni, laesin honannu tota
yhtä savolaesukkova, ei kavanne sota
....pertteeni, monkki alaakaa......
Elämä on parasta kometiijjaa