Uuden testamentin evankeliumeissa vain Matteuksen ja Luukkaan kertomuksissa kuvataan Jeesuksen syntymää Betlehemissä, tosin keskenään eri tavoin.
Kuitenkin kertomuksia aihepiirin tiimoilta on ollut muitakin. Yksi erikoisimmista tuli jo varsin varhain, ennen toisen kristillisen vuosisadan loppua liitetyksi alkujaan juutalaiseen legendaan Jesajan marttyyrikuolemasta sekä Jesajan taivaallisesta matkasta. Olen suomentanut tämän kertomuksen viime kesänä julkaistussa Jesajan kirjan historiaa käsittelevässä kirjassani Ihmeellinen neuvonantaja.
Legenda Jesajan marttyyrikuolemasta on vanha, se on jo vuosisadoilta ennen Kristuksen syntyä. Kertomuksen perusjuoni on, että väärämielinen kuningas Manasse sahaa Jesajan kahtia: kun Jesaja piiloutui setriin, setri halkaistiin sahalla, samalla Jesaja halkesi.
Kirjallisessa muodossaan tarina ei mene aivan näin, mutta asian alkujuonteet paljastuvat Talmudissa. Jesaja kuitenkin tekee halkaisunsa jälkeen taivaallisen matkan, jossa hän näkee taivaat kerroksineen, ja kertomusrungon sisään tulee tällainen evankeliumi. Se kuuluu näin:
Pian tämän jälkeen enkeli, joka oli ollut seurassani, sanoi minulle: ”Jesaja, Amoksen poika, ymmärrä nyt että tätä tarkoitusta minut lähetettiin Herran luota.”
Ja minä näin naisen profeetta Daavidin suvusta, ja hänen nimensä oli Maria. Hän oli neitsyt ja hänet oli naitettu miehelle, jonka nimi oli Joosef, kirvesmies. Hän oli myös oikeamielisen Daavidin sukua Juudean Betlehemistä. Tämä oli hänen osansa.
Kun tieto Marian naimakaupoista tuli, Maria huomasi olevansa raskaana. Ja Joosef, kirvesmies, suunnitteli eroavansa hänestä. Mutta Hengen enkeli ilmestyi maan päälle eikä Joosef enää suunnitellut eroa. Mutta Joosef ei puhunut näistä asioista kenellekään. Eikä hän myöskään lähestynyt Mariaa, vaan piti tätä pyhänä neitsyenä, vaikkakin tämä oli raskaana. Hän ei elänyt Marian kanssa kahteen kuukauteen.
Kahden kuukauden kuluttua, kun Joosef oli kodissaan, ja Maria, mutta molemmat eri paikoissa, tapahtui silloin, että Maria näki silmillään vastasyntyneen, ja hän oli hämmentynyt. Toivottuaan ällistyksestä Maria huomasi, että hänen kohtunsa oli entisellään, niin kuin hän ei olisi tullutkaan raskaaksi.
Kun hänen miehensä Joosef sanoi hänelle, mikä sinua hämmästyttää, hänenkin silmänsä avautuivat. Hän näki lapsen ja ylisti Herraa, sillä Herra oli antanut hänelle määräosansa. Ja ääni kuului: ”Älkää kertoko tätä näkyä kenellekään.”
Mutta kertomus vastasyntyneestä levisi Betlehemistä alkaen. Joku sanoi: ”Neitsyt on synnyttänyt kaksi kuukautta ennen kuin heitä oli edes vihitty.” Mutta monet sanoivat: ”Ei hän synnyttänyt. Lastenpäästäjä ei ollut hänen kanssaan emmekä kuulleet synnytystuskien itkua.”
Kaikki olivat jotenkin sokeita lapsen suhteen: kaikki tiesivät hänestä, mutta kukaan ei tiennyt, mistä hän oli. Ja he ottivat lapset ja veivät hänen Galilean Nasaretiin. Ja minä näin, oi Hiskia ja poikani Josab, ja sanon kaikille profeetoille, jotka tässä seisovat, että tämä oli kätkettyä kaikilta taivailta, ja kaikilta tämän maailman prinsseiltä ja jumalilta.” Ja minä näin, kuinka hän imi rintaa Nasaretissa kuin vauva, kuten tapana on, ettei häntä tunnistettaisi. Ja kun hän varttui, hän teki suuria tekoja ja ihmeitä Israelin maassa ja Jerusalemissa.
Tämän jälkeen vastustajat kadehtivat häntä ja kiihottivat Israelin lapsia, jotka eivät tienneet, kuka hän oli, häntä vastaan. Ja he antoivat hänet hallitsijan käsiin ja ristiinnaulitsivat hänet ja hän laskeutui enkelten luokse Sheouliin. Sitä vastoin, Jerusalemissa, minä näin, kuinka hänet ristiinnaulittiin puuhun, ja kuinka hän nousi kolmantena päivänä kuolleista ja jäi näkyville moniksi päiviksi.
Paitsi joulukertomuksen, sepitelmä Jesajan taivaallisesta matkasta sisälsi myös pitkänperjantain ja pääsiäisen tapahtumat. Kiinnostavaa on, että vain noin pari-kolme sukupolvea evankeliumien kirjoittamisen jälkeen, kysymys siitä, oliko Jeesus ollenkaan tavallinen ihminen, oli saanut kertomuksellisen hahmon. Jeesus-lapsi kulki Marian elimistön läpi aivan kuin lapsi olisi vain näennäisesti ollut Marian kohdussa.
Myöhemmin kirkolliskokouksissa näistä näkemyksistä jouduttiin äänestämään. Harhaopeiksi nämä tulkinnat jäivät.
On kuitenkin aika lailla kiehtovaa ja ajattelua elävöittävää, että yhä voidaan saada luettavaksi muinaisia tekstejä, jota puhuvat ikuisista asioista. Joitakin vuosia sitten käytiin debattia siitä, kuinka paheksuttavaa on tunnetun joululaulun riimi: Kerran loppuun satu joulun saa.
Asia on sikäli puhutteleva, että on vaatisi aika paljon älyllistä epärehellisyyttä väittää, ettei Jeesus koskaan syntynyt. Silti kertomuksessa on sen Uuden testamentin asussakin varmasti paljon legendaa.
Urpo Karjalainen
körttipappi, tietokirjailija
