Tämän päivän maatalouskoraanissa ollaan sitä mieltä, että Suomessa viljellään liian vanhoja viljalajikkeita.
Uskoo ken tahtoo.
Toinen uskonsuuntaus löytyy Koitista päin ja toinen suuntaus rahapussista päin.
Jälkimmäinen uskonsuuntaus määritellään niin, että mitä vanhempi lajike, sen parempi.
Koittilainen uskonsuuntaus on monen mielestä harhaoppi.
Markkinat vaatinevat uusia viljalajikkeita. Esimerkiksi
laatuvehnät ovat tosi kysyttyjä. Hintakin näillä kuulemma on valtavasti korkeampi kuin surkealla rehuvehnällä. Siksi kannattaakin vaihtaa lajikkeeseen, josta voi kuivana vuonna tulla jopa 1500 kg/ha, ja yhden yöllisen tihkusateen jälkeen sakoluku asettuu mukavasti siihen 68 pintaan. Kukapa haluaisi liikaa turvonneita pullia.
Toinen uusien lajikkeiden perusvaatimus on kasvinsuojeluohjelman tarve. Lajikkeet tulevat samoilta toimijoilta kuin kasvitautien lääkkeet. Siksi geeneihin on hyvä istuttaa jo 2-lehtiasteelta rakentuva herkkyys härmälle, lehtilaikuille ja myöhemmin DON-homeille. Tällöin parhaat ja kalleimmat aineet kolmen ruiskutuksen ohjelmalla antavat mahtavat,
jopa usean tuhannen kilon sadonlisät.
-SS-