Pittääpä tässä heinon pirruuttan nakata välliin tarinata meijjänkylältä.....

Pihaan kurvovaa illalla, joku toijjota tumma
etuovi jo aukejaa, ulos haalautuu mumma
peräkontille lahustaa, ottaa kaenaloon laukut
häntä häerihe laesin, ei häkkiistä koerijen haukut

Tulloo portalle talon, siinä huokasoo hiukan
sitte konsultti naamalleen, ottaa ilimeesä tiukan
sitten  ovesta sisälle, kamppeet paremmat yllään
näen partylite tavaraa, saahaan meijjänni kyllään

Mumma hemestin kättelöö, kertoo kurjasta tiestä
sissään akkoja puskeutuu, vaen ei aenutta miestä
kahvikupiki kilisöö, hyvin maestuupi keksi
jonku rohkeimman raatissa, sivulauseessa seksi

Kohta kahavit on juotu, mumma kynttelin nostaa
näen se suunnilleen alottaa, -näetä ne viisaammat ostaa
on kuulkoa semmonen kyntteli, antaa hurmaavan hajun
kun tämän kammariin sytyttää, melekeen vie mieheltä tajun

Pijan huokaeloo emännät, - on meitä kohtannu onni
käypi kynttelit kaupaksi, hintana vajova tonni
ja se konsultti-mummaki yhä hymmyilä jaksaa
ja välillä sannoopi, -nämä voe visalla maksaa

Pijan ilta on ohitte, oli toas nilallaan raha
ja on kahvija, piskettie, täynnä usseamman maha
vaen mikäpä siinä, loppuupi tarina mulla
taes tosin sen partyliten touhu, pikkusen hintoehin tulla….

Heino kynttilän kansa naapuriin rauvvaa
varovasti oven meikäläinen avvaa
Kun Heinon huomaan, toki sisälle pyyvän
ja harmini suoraan hänelle syyvän:

Meijänkylällä kato on tilanne kumma,
kun puutteessa kittuupi jokaenen mumma
Joko Heinokin repsahti velttojen kastiin
vae sortuko liikojen panojen lastiin.

Oon kuulu että ovat vähäsiä  panot
Vai mitäpä naapuri siihen sanot?
Onko asijassa ennää mittää perrää
että Heinoki omassa sängyssä herrää?

Heino räpyttää silimiä sitten tuumaa
se on mummoilla kynttilä asia nyt kuumaa,
hajukynttilät nykyvään olla pittää
vanahan ajan yökynttilä ei ole mittää.

Sitten mulle esittää kynttilän Heino:
Katopa sinä Veepee tämä on uusi keino
Tämän kun minä sitasen mahanpohjaan
sittenpä kovaa tavaraa sisään ohjaan. 

Siihen kopraki innostuu ja hymmyilla jaksaa
kaevaa taskustaan rahoja ja kyssyy mitä kynttelit maksaa
Heino peästäsä puistaa, sanoo, - nytten hättäellä taesit
siihen vijakraan viikkoja vielä tyytyvä saesit

Kato, ne kun kynttelit kun ostat, ne tehhään tillausten mukkaan
vaen jos vaekka tämän pikkurillin vahavusen, sulle lahajaksi pukkaan
Kopran kasvoella häelähtää, kae se pikkusen empii
kohta sannoopi, mitenkä tuon kokosella lempii

Kun on eetlalla tavara pikkusen tiukemman sortin
eikä sinne mitenkää mahu, kuin suunnilleen kokonen nortin

Heinon kahaville pyyvän ja kehotan kastaan
näkkileipää on nisuna ainovastaan
kun se Heino on ahane sen makijan perrään
kaekki imelät tavarat piiloon kerrään.

Sitten Heinolle sanon: Sekö Makijapaekka
sinnua kiinnostaa yhäti sittenki vaekka,
on jo menny kyky ja kuntoki vainen,
silti mieltä kiehtoo alaston naenen.

Sannoo Heino: Ehän minä kykene hommaan
vaan kipinnää saan minä kynttilään ommaan
kun hajukynttilää pimmeessä käytän,
vain päivänvalossa tojinaa kaluvani näytän.

Näen Heinolla säelyy se mäene juuri
että sillä on kalu kova ja suuri
Akat kaekki kilijuven perässä rauvvaa
meikä ei kyllä oveja akkoelle avvaa.

 

Heinon kammarissa tässä
Emäntö istuu ihmettelemässä

Mistä tuli tyyli tämä uusi
Mies on kuin merillä ollut matruusi

Lykkii eestä, lykkii takaa
Eukko vaan alla makaa

Sarvessa on kokoa ja kovuutta
Tämä oli meillä aika uutta

Pääty akti ei ihan heti
Heino vaan edestakaisin veti

Eukko tuumi, tätä nannaa
Antaa Heino pojan lisää pannaa

Tuumi lyyli tuo vielä vaineen
Tulee ihan nuoruus mieleen

Kokemus oli silloin toinen
Mustan miehen mela moinen

Aamulla kun kahvit heinolle keittää
Kysyy, haluatko vielä varvit heittää