Ihtenäesyyspäevän puhe
Kuntalaeset! Niin suomalaesen kalastuskortin lunastanneet, kuin salakalastusta harrastavat, taekka sen ijän saavuttanneet, että lupalappuja ei ennää tarvihe lunastoa. Se on tämä meijjän yhteinen katiska täyttäny toasa vuosie ja sen kunnijaksi saanen tässä tillaesuuvvessa maenita muutamen assien. Ensinnäe, meijjän taevalkoskisten pittäesi pitteä paremmin huoli omista pyyntivälineistä, eikä olla kovinkaa kilihuna kuikuilemassa naapurikalastuskuntiin ryssiin eli verkkopyytöehin. Sen kun ompi niin, että jos ommiin katiskoehin ei kurkistella, eli siis nostella välillä näkösille, niin ne tahtoopi ne pyyvvöt limottuo. Ja saattaapi olla niin ja on jopa hyvin tojennäköstä että että kokukertojen harvennettuo ne saaliit mennöö pilalle, eli ne ahavenet jotka on sinne ajan kans pakkaunu, ruppeavat uimaan selekää ja ovat näen käyttökelevottommie.
Toeseksi. Jos satutta katiskalla käömään, niin ei pijä tyhjenteä koko saalista ommaan konttiin, voan pittää olla sevverta jaakona, että malttaa jätteä sinne kaloja muillekki kalapottuin höystöksi. Ja seki vielä on huomijonarvonen assie, että sinne katiskaan pukkautuu aena uusie kaloja, kun ne näkköö että onha teällä muitae, eikä se oo yhtä tyhyjä ku valtijon kassa.
Kolomantena toevomuksena, mutta ei suinkaa vähhäesimpänä, maenihen, että jos kuitennii tulloo otettuo saalista liijjemmälti, niin sillon on syytä vilikasta vaekkapa peiliin. Sitten kun siitä jolohasta on selevitty, niin syynätkeäpä ympärillenne ja kahtokoa, että jos joku vaekkapa mopetin pensan loppumisen, suksiin huonon luiston, taekkapa rollaattorin rattaan puhkejamisen takija ei kokureissulle peäse, niin ottakoapa omasta kontistanne ja viekää hällekki joku sintti, taekka usseampi. Eikä haettovaesi vaekka ne kalat oesi ihan syöntikokosieki.
Näen toemijen yhteinen hyvä, tässä tapauksessa kalasaalis, tulloo hyötykäöttöön ja siitä soapi usseampi ihminen turpasa suurukseen. Eikä meijjän tarvihe niijjen norjanlohiiin ja sensemmosten ulukomaan evväetten perässä peltilehemiillä ajjaa lenotella merimaeta myöten.
Näellä vaatimattomilla sannoella toevotan kaekkiille kuntalaesille oekeen hyvvää kalakeittoa, eikäku ihtenäesyyspäevää, elekääkä juuvva rullittako sitä höröttivellie iltamaessa niitä resitentinjuhuliin hurtuukihammeita syynätessä liijjan kans, ja kastatta korkeintaan pari nisuviipaletta.
Elämä on parasta kometiijjaa
