Eipä oekeen tunnu miltään, nytten meikän joulunalusaeka
jonnekki on kavonnunna, näetten päeviin oeva taeka
jottaen tuntuu puuttuvan, meikäläesen perreen huushollista
kun hummeetissaen pyörii jutut, joejjen sävy kumpuvaapi aevan mollista
Niinpä ulukosalle lähin, siihen lumihankeen istuin alle pihlajaen
ja pieni tuulenpuuska kävi, puista niskaan ison lumiryöpyn saen
sillon vilahti mun aevoessani, kuvvaa jouluin aejjempaen
ja muistin kuinka joka joulu kaevoen kinoksesta Lynksijäni vaen
Ja ihan kyynelvirrat vierimään se pani, muisto armaastani, Lynksin-rohjusta
ja lapijoen ja taljoen kanssa sitä ylös kiskoen järven jäältä sohjusta
taekka sarkaojjaan pujonnutta, sinne kiinni jäätynyttä kelekanrommuo
sitä kankiin kanssa veäntelin, sen peällä nytten tolokusti ompi ajan tommuo
Kun viimme kevähhölseen aekaan, sille viimmein palo hummeetissaen roppu
sen nettiin pistin myyntiin ja niin tuli meijjän yhteiselloon karu loppu
ja vielä juhannuksen alla, kun lunta sato, ajattelin että jo tuo Lynksin-ruoja jouti
ja tuonne eteläeseen Suomeen sen joku rässihousu-ukko itellesä nouti
Vaen syksyllä, kun illat hämärtymmään alako, talavesta se luppaella taesi
niin mielessäni kuihki ajatukset, että jos vaen vanahan lynksin jostaen saesi
oesihha se onni, autuus, sitä lapijoejja kinoksesta, taekka käsin mustin rassata
taekka ajjaa joku koevu metästä, hemestillekki se voesi joskus kyytiksi passata
Oe kuus ja puolisattaa lynksi, sulle oojin tässä haekein mielin laajin
ja kostein silimin hemestiltä, lisäputejttija Lynksin ostoon (vaekka vähittäesmaksulla) vaajin
että saesin taasen hinata sinut poekkeen raktorillaen rannasta, taekka ojasta
se se vasta oesi mukavata, tästä kuuvvettakymppie käyvvästä pikku-pojasta
Elämä on parasta kometiijjaa