Aamupäevän askaretta

Pienenä poekana paskataekon varressa
minä alottelin luomisen työtä
kaheksisen lehmää kun märehti parressa
äeti sano -kanna niille vejet ja syötä
ja kipaseppa joutessas, sylillinen halakoja muuripaan alle
ja haravoeppa kulukiissas heinät
ja kun tulet oot pannu muuripaan alle
pesaseppa juuriharjalla navetasta seinät

Ja jos pikkusenkaa jäepi joutoaekaa
niin korjaelle lehemien aijjat
ja isäki se kysy sinnuo kaveriksi
pitäs peräkärryyn asentaa laijjat
ja marjojaki saesit metästä hakkea
jos hilloja ees sankko tae vajjaa
ja miten oesi, ehtisitkö jossaki välissä
maetotonkan laeturille ajjaa

Pienenä poekana, paskataekon varresta
saen kovasti luomisen taetoa
ja kuuntelin lehmien mahhoesta outoja eänie
kun niistä käsilläni lypsin maetoa
vaen eipä taekolla ennää sontija luuvva
niin se aeka noppeasti muuttuu
tuolla navetan lavossa se taekko on vieläe
tosin siitä muutama piikki kae puuttuu

Tästä ei tule mieleen, kuin, että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa...taitaa se talikko vieläkin kourassa pysyä vai? Voi sitä kultaista nuoruutta.

ihan oli isommat assiet alussa mielessä, vaen sitte voetti se kuulusa laeskuus ja kirjotin mitä sylyki suuhun toe

Tässä kaikilla noita isompia asioita  mielessä, mutta joskus se kevennys vain on paremmalla paikalla. Noita suurimpia asioita, kun me emme voi muuksi muuttaa, mutta meidän on elettävä niiden tuomien vaikeuksien kanssa.

heeno se taetaa tuonnii nostalkian. se se onnii yks vaekeemmista tieteenmuojoesta



https://www.youtube.com/watch?v=7qv5rZa5py0

että Heektorie, minä arssinoen että tohtiiko aukasta 

heeno se taetaa tuonnii nostalkian. se se onnii yks vaekeemmista tieteenmuojoesta

Tämon tosi...