Tarkoitus olisi kylvää ruista viherlannoitusnurmen jälkeen, lannoitus vaan askarruttaa. Ensinnäkin sanooko tukiehdot jotain miten viherlannoitus vähentää sallittuja lannoitemääriä? Mistään en löytänyt. Toiseksi mikä olisi järkevää. Kasvaisikohan ruis melkein ilman mitään, jos syksyllä antaisi pienen starttilannoituksen ja keväällä unohtaisi lannoituksen ja kasvunsääteet kokonaan? Ainakin luomusivuilla pelotellaan rukiin lakoontumisestakin vl-nurmen jälkeen.  Onko kokemusta, pelkästä tekemisen ilosta ei viitsisi lannoittaa ja kurittaa, viivan alle pitäisi jäädä selkeästi enemmän.

Ei muuta kuin hybridiruista ja kaikki mahdolliset lailliset ja laittomat dopingaineet,niin 8 tonnin sadon jälkeen jää varmasti viivan alle muutakin kuin kahvirahaa.

Eipä pitäisi tukiehdoista mitään löytyä.

...ja kaatuu se kuitenkin 

Hieman harmittaa itsellä kun ei tullut jätettyä 0 ruutua kevätlannoituksen osalta, olisi kyllä ollut mielenkiintoista nähdä onko siitä iloa...

Eipä pitäisi tukiehdoista mitään löytyä.

...ja kaatuu se kuitenkin 

Hieman harmittaa itsellä kun ei tullut jätettyä 0 ruutua kevätlannoituksen osalta, olisi kyllä ollut mielenkiintoista nähdä onko siitä iloa...

Ei populaatioruis vaadi kuin vähän lannoitusta. Turhaa tuhlata rahoja apulantoihin.

Viherlannoitus riittää hyvin kelpo satoon. 2000kg/hehtaari.

Saattaa mennä tehokkaan viherlannoituksen jälkeen nurin. Ja meneekin, jos lisätyppeä saa paljon keväällä.

Viherlannoitusnurmesta pitää ottaa periaatteessa typpianalyysi. Sekä nitraatti, että ammooonium.

Laajempaa typpisalkkua sanotaan virheellisesti karjatilan salkuksi, jossa on ammoniumtypen määritykseen rojut. Viherlannoitusnurmesta pitää ottaa analyysi ja sen perusteella säädellä typpilannoitusta.

Se on sitten toinen asia, miten näytteenoton toteuttaa. Itellä on salkku sitä varten. Ja onhan sitä tullut kokeiltua. Joskus. 

No miten paljon voi laskea että pitkään kukkinut puna apila antaa typpeä?

Saattaa mennä tehokkaan viherlannoituksen jälkeen nurin. Ja meneekin, jos lisätyppeä saa paljon keväällä.

Viherlannoitusnurmesta pitää ottaa periaatteessa typpianalyysi. Sekä nitraatti, että ammooonium.

Laajempaa typpisalkkua sanotaan virheellisesti karjatilan salkuksi, jossa on ammoniumtypen määritykseen rojut. Viherlannoitusnurmesta pitää ottaa analyysi ja sen perusteella säädellä typpilannoitusta.

Se on sitten toinen asia, miten näytteenoton toteuttaa. Itellä on salkku sitä varten. Ja onhan sitä tullut kokeiltua. Joskus. 

Tuo pätee vain, jos ymppituen lisätoimenpiteeksi on valinnut  on sen typpilannoituksen tarkentamisen, muuten ei tollasia analyysejä tarvi tehdä.

Saattaa mennä tehokkaan viherlannoituksen jälkeen nurin. Ja meneekin, jos lisätyppeä saa paljon keväällä.

Viherlannoitusnurmesta pitää ottaa periaatteessa typpianalyysi. Sekä nitraatti, että ammooonium.

Tuo nurinmenoriski on todellinen. Ja typpisalkun todistusarvo on heikonlainen, viherlannoituksen typpi vapautuu hiljalleen kasvukauden aikana, liukoista ei kerrallaan paljoa löydy. Paras ennustearvo on viherlannoitusseoksen sato ja typpipitoisuus (eli palkokasvipitoisuus). Periaatteessa kokonaismassan typpipitoisuuden 1,7% pitoisuuden ylittävä osa vapautuu suurelta osin vuoden kuluessa. Vähän satoarvioita, botaanista analyysiä ja rehutaulukoita (raakavalkuainen/6.25=typpipitoisuus) peliin, niin arvio typpivaikutuksesta löytyy sieltä. luomu.fi -sivustolta löytyy tarkempia arviointisysteemeitä.

Petri

Lainaus käyttäjältä: Mopomies - 29.07.14 - klo:20:12

Saattaa mennä tehokkaan viherlannoituksen jälkeen nurin. Ja meneekin, jos lisätyppeä saa paljon keväällä.

Viherlannoitusnurmesta pitää ottaa periaatteessa typpianalyysi. Sekä nitraatti, että ammooonium.

Tuo nurinmenoriski on todellinen. Ja typpisalkun todistusarvo on heikonlainen, viherlannoituksen typpi vapautuu hiljalleen kasvukauden aikana, liukoista ei kerrallaan paljoa löydy. Paras ennustearvo on viherlannoitusseoksen sato ja typpipitoisuus (eli palkokasvipitoisuus). Periaatteessa kokonaismassan typpipitoisuuden 1,7% pitoisuuden ylittävä osa vapautuu suurelta osin vuoden kuluessa. Vähän satoarvioita, botaanista analyysiä ja rehutaulukoita (raakavalkuainen/6.25=typpipitoisuus) peliin, niin arvio typpivaikutuksesta löytyy sieltä. luomu.fi -sivustolta löytyy tarkempia arviointisysteemeitä.

Petri

Ihailen suuresti pioneerityötäsi luomun saralla.


Kiitokset siitä menneiltä vuosilta, jatka samaan malliin.

Hyvin kasvaa muuten vielä vanhan nurmen timppa kynnönkin jälkeen rukiista läpi 
Kuinkahan pitkiä nuo on, ei niitä jokapuolella ole mutta aina siellä täällä, kun ruiskin on tuossakin kohtaa ainakin 160 senttiä...

Tuo on periaatteessa vln kylvetty, vln vaan hieman aikanaan epäonnistui kun apila ei itänyt kuin paikoin ja meni lähinnä lhp:nä sen jälkeen...




Tuossa kohdassa ei muistaakseni apilaa ollut, pitää puidessa katsoa jos muistan vielä ne apilaiset kohdat että onko niissä paremman näköistä.

Lainaus käyttäjältä: Mopomies - 29.07.14 - klo:20:12

Saattaa mennä tehokkaan viherlannoituksen jälkeen nurin. Ja meneekin, jos lisätyppeä saa paljon keväällä.

Viherlannoitusnurmesta pitää ottaa periaatteessa typpianalyysi. Sekä nitraatti, että ammooonium.

Tuo nurinmenoriski on todellinen. Ja typpisalkun todistusarvo on heikonlainen, viherlannoituksen typpi vapautuu hiljalleen kasvukauden aikana, liukoista ei kerrallaan paljoa löydy. Paras ennustearvo on viherlannoitusseoksen sato ja typpipitoisuus (eli palkokasvipitoisuus). Periaatteessa kokonaismassan typpipitoisuuden 1,7% pitoisuuden ylittävä osa vapautuu suurelta osin vuoden kuluessa. Vähän satoarvioita, botaanista analyysiä ja rehutaulukoita (raakavalkuainen/6.25=typpipitoisuus) peliin, niin arvio typpivaikutuksesta löytyy sieltä. luomu.fi -sivustolta löytyy tarkempia arviointisysteemeitä.

Petri

Typpisalkun hommaaminen on jo vaivanloista. Agrin ukko lupasi soittaa kun saa salkun jostain hommattua. K-maataloudesta sain sen parin viikon odotusajalla. Kaikissa myymälöissä typpisalkkua kysyttäessä toivat tiskiin sen parinkympin puutarhamallin.

Niitä oli hyllyssä aika monta.

Kertoo jotain maataloustouhun neuvostoliittoutumisesta. Harvaa kiinnostaa hallinnon luomat määräykset.

Lainaus käyttäjältä: Mopomies - 29.07.14 - klo:20:12

Saattaa mennä tehokkaan viherlannoituksen jälkeen nurin. Ja meneekin, jos lisätyppeä saa paljon keväällä.

Viherlannoitusnurmesta pitää ottaa periaatteessa typpianalyysi. Sekä nitraatti, että ammooonium.

Tuo nurinmenoriski on todellinen. Ja typpisalkun todistusarvo on heikonlainen, viherlannoituksen typpi vapautuu hiljalleen kasvukauden aikana, liukoista ei kerrallaan paljoa löydy. Paras ennustearvo on viherlannoitusseoksen sato ja typpipitoisuus (eli palkokasvipitoisuus). Periaatteessa kokonaismassan typpipitoisuuden 1,7% pitoisuuden ylittävä osa vapautuu suurelta osin vuoden kuluessa. Vähän satoarvioita, botaanista analyysiä ja rehutaulukoita (raakavalkuainen/6.25=typpipitoisuus) peliin, niin arvio typpivaikutuksesta löytyy sieltä. luomu.fi -sivustolta löytyy tarkempia arviointisysteemeitä.

Petri

Sinä kun näistä asioista olet perillä.. 
Mua on mietityttänyt vaikuttaako herneen satotaso sen jäännöstypen määrään?

Periaatteessa mitä korkeampi sato, sitä enemmän myös satojätteitä, hajoavaa typpipitoista kasvimassaa ja vapautuvaa typpeä. Korkeaan satoon myös kivennäisiä on kulutettu enemmän, mutta kyllä tuo typpivaikutus on se lyhyellä tähtäimellä näkyvämpi osa.

Ja osa saksalaisista peltofilosofeista (ja vähän tutkimusorientoituneimmista tyypeistäkin) sanoo, että "hyvä sato on paras esikasvi". Sen hyvän kasvuston juuristo on myös puhkonut jankkoa ja rapauttanut sitä kivennäisainesta, siitä on seuraavankin kasvuston hyvä aloittaa. Siksi pellon kannalta on parempi pyörittää esmes kolmen vuoden viljelykierrossa kahtena vuonna viiden tonnin viljasatoa ja kolmas vuosi viherlannoituksena kun että ottaisi viljamonokulttuurilla 3,3 tonnia vuodessa.

Petri

Periaatteessa mitä korkeampi sato, sitä enemmän myös satojätteitä, hajoavaa typpipitoista kasvimassaa ja vapautuvaa typpeä. Korkeaan satoon myös kivennäisiä on kulutettu enemmän, mutta kyllä tuo typpivaikutus on se lyhyellä tähtäimellä näkyvämpi osa.

Ja osa saksalaisista peltofilosofeista (ja vähän tutkimusorientoituneimmista tyypeistäkin) sanoo, että "hyvä sato on paras esikasvi". Sen hyvän kasvuston juuristo on myös puhkonut jankkoa ja rapauttanut sitä kivennäisainesta, siitä on seuraavankin kasvuston hyvä aloittaa. Siksi pellon kannalta on parempi pyörittää esmes kolmen vuoden viljelykierrossa kahtena vuonna viiden tonnin viljasatoa ja kolmas vuosi viherlannoituksena kun että ottaisi viljamonokulttuurilla 3,3 tonnia vuodessa.

Petri

Entä jos monokultturilla saa hyviä satoja aina, ellei kuivuus vie? Monokulttuurissa ehkä rypsiä ja hernettä seassa, muuten viljaa josta huonona vuonna tuo 5 tonnia. Kannattaako oikeastikaan VLN?

Herneestä tuli hitusen alle 5tn/ha, rypsistä alle pari tonnia 2010. Rypsin sato jäi tavoitteesta ts. ehkä jäi hiukan potkua seuraavalle vuodelle, herne sai pärjätä käytännössä lähes omillaan. Seuraavalta kesältä mututuntuma että rypsi parempi esikasvi kuin herne, multavuudet pelloissa kunnossa. Aiemminkin tehnyt samoja huomioita, herneen esikasviarvo ei niin hyvä uskotellaan, rypsillä sitä vastoin parempikin. Oonkohan ihan väärässä, vai johtuuko maalajeista tms.? Kht ja mm. maalajeina.

Lainaus käyttäjältä: Petri - 31.07.14 - klo:17:38

Periaatteessa mitä korkeampi sato, sitä enemmän myös satojätteitä, hajoavaa typpipitoista kasvimassaa ja vapautuvaa typpeä. Korkeaan satoon myös kivennäisiä on kulutettu enemmän, mutta kyllä tuo typpivaikutus on se lyhyellä tähtäimellä näkyvämpi osa.

Ja osa saksalaisista peltofilosofeista (ja vähän tutkimusorientoituneimmista tyypeistäkin) sanoo, että "hyvä sato on paras esikasvi". Sen hyvän kasvuston juuristo on myös puhkonut jankkoa ja rapauttanut sitä kivennäisainesta, siitä on seuraavankin kasvuston hyvä aloittaa. Siksi pellon kannalta on parempi pyörittää esmes kolmen vuoden viljelykierrossa kahtena vuonna viiden tonnin viljasatoa ja kolmas vuosi viherlannoituksena kun että ottaisi viljamonokulttuurilla 3,3 tonnia vuodessa.

Petri

Entä jos monokultturilla saa hyviä satoja aina, ellei kuivuus vie? Monokulttuurissa ehkä rypsiä ja hernettä seassa, muuten viljaa josta huonona vuonna tuo 5 tonnia. Kannattaako oikeastikaan VLN?

Herneestä tuli hitusen alle 5tn/ha, rypsistä alle pari tonnia 2010. Rypsin sato jäi tavoitteesta ts. ehkä jäi hiukan potkua seuraavalle vuodelle, herne sai pärjätä käytännössä lähes omillaan. Seuraavalta kesältä mututuntuma että rypsi parempi esikasvi kuin herne, multavuudet pelloissa kunnossa. Aiemminkin tehnyt samoja huomioita, herneen esikasviarvo ei niin hyvä uskotellaan, rypsillä sitä vastoin parempikin. Oonkohan ihan väärässä, vai johtuuko maalajeista tms.? Kht ja mm. maalajeina.

Jos maalaji, viljelytekniikka ja panokset ovat kunnossa, niin pellon kasvukunnolla tarkastellen ei moittimista tuossakaan. Etelä-Savoon jäi tuttu, joka vuodesta toiseen otti hyvän varhaiskaalisadon samalla, aikaisella lohkolla. Joka vuosi sadonkorjuujätteet kynnettiin juhannuksen jälkeen maahan ja perään italian raiheinä ravinnesieppariksi ja tuottamaan nopeaa humusta peltoon. Ainakin 15 vuoden tähtäimellä näytti pelittävän hyvin. Noin ääriesimerkkinä, kun panoksia on "vapaasti" käytössä. Ja esikasvivaikutuksen osalta uskon kyllä havaintoihisi. Esikasvivaikutus on muutakin kuin typpeä, eikä edes typen osalta puitavana korjattava herne ole kovin kaksinen.

Sitten koko viljelyjärjestelmän kestävyys, panokset mukaanlukien, on laajempi juttu, mutta jätetään se toiseen kertaan.

Petri