Puheen loppu oli Herlinin omien arvojen ja arvostusten avoin tunnustus:
- Hyvät sotaveteraanit, minun Suomeni, jonka vapaudesta teitä vielä kerran kiitän ja jossa haluan asua, kunnioittaa tuota vanhaa viisautta (arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin). Siinä Suomessa pidetään huolta vähäosaisista. Siinä Suomessa saavat eri taustaiset ihmiset elää pelkäämättä, eikä se ole yhden totuuden maa. Sen poliittinen järjestelmä saattaa aika ajoin vaikuttaa tehottomalta, ja moni asia tuntuu menevän huonoon suuntaan. Mutta kuulijat, viimeksi mainittu on hinta siitä, että Suomessa otetaan kaikki kansalaiset huomioon, ja tämä hinta kannattaa maksaa.
Hyvin päätetty juhlapuhe. Koneenkin historiassa on monia vaiheita joista voidaan esittää perusteltua kritiikkiä, mutta isossa kuvassa Koneen menestys on ainakin tähän päivään asti ollut ehdottomasti Suomen etu. Etenkin Anttia arvostan "valistuneena talonpoikaisjohtajana" sen perusteella mitä hänen yritysjohtamisestaan ja muusta elämästään olen julkisista lähteistä lukenut. Myös sisaruksien panos ja halu vaikuttaa resurseillaan nimenomaan Suomen talous-, kulttuuri- ja tutkimuskenttään (Koneen säätiö, Ilkan itämeri-projektit, Niklaksen Teos ja U-S ym.) ansaitsee kiitoksen. Kyllä nuokin varallisuudet toisellatavoin ajattelevien päättäjien käsissä siirtyisivät äkkiä tästä maasta pois...