Venäjän ulkoministeriö juhlii Krimiä neuvostoaikaisella sotarunolla
2/50 ULKOMAAT
10:04
ANDREA COMAS
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov.
Kyse on venäläisen neuvostokirjailijan yhdestä nostalgisimmasta runosta, joka yhdistyy venäläisten mielissä voimakkaasti natsi-Saksan voittamiseen ja Neuvostoliiton suuruuteen.
Simonov kirjoitti tunteikkaan ja isänmaallisen runonsa pian sen jälkeen, kun Saksa oli hyökännyt Neuvostoliittoon. Runon sanoma kertoo siitä, kuinka sotilas kehottaa kotiin jääviä rakkaitaan odottamaan, niin vielä joskus hän palaa takaisin.
Runosta muodostui neuvostosotilaiden toivon symboli: moni sotilas kantoi runon sanoja mukanaan rintamalla. Runoa lausuttiin isänmaallisissa illoissa, ja laulettuna versiona se on yhä edelleen osa kollektiivista venäläistä muistia.
Runo löytyy Youtubesta useina eri versioina. Dmitri Hvorostovskin venäläinen versio on varmasti tunnelmaltaan lähellä sitä, miten venäläiset runon kokevat, kun taas Ajopuut-yhtyeen esittämä suomalainen versio on yhdistetty suomalaisiin rintamakuviin.
Venäjän mediassa Krimin kansanäänestyksen tulosta on yleisesti kuvailtu sanomalla, että ”Krim palaa kotiin”. Näin ollen Venäjän ulkoministeriön valitsema runo on suoraan linjassa tuon yleisesti viljellyn paluuvertauksen kanssa. Samalla runo on kuitenkin omiaan herättämään kysymyksen, mitä muuta Venäjän johto haluaa palauttaa takaisin neuvostoajoista.
Isänmaallinen Klub regionov -nettijulkaisu kutsui runon julkaisemista Venäjän ulkoministeriön ”miellyttäväksi yllätykseksi”. Runo on ulkoministeriön sivuilla sekä venäjäksi että englanniksi.
- Emme ryhdy arvailemaan oliko tämä läpinäkyvä vihjaus vai yritys selvittää runon avulla englanninkieliselle yleisölle niitä tuntemuksia, joita venäläiset nyt tuntevat. Joka tapauksessa Neuvostoliiton jälkeensä jättämällä alueella on yhä paljon paikkoja, jossa Venäjää pidetään edelleen Synnyinmaana, ja jossa Venäjää muistellaan ja Venäjään luotetaan, sivuston toimittaja Gleb Aleksandrov kirjoittaa.
Aleksandrovin mukaan Simonovin runo saa Krimin tapahtumien myötä aivan uuden merkityksen: nyt rintamalta ei palaakaan kauan odotettu sotilas, vaan kauan odotettu palanen Venäjää.
- Niin, venäläiset eivät hylkää omiaan, vaikka joskus omien täytyy odottaa hyvin kauan. Eikä kaikkia voi onnistaa. Juuri tästä Venäjän ulkoministeriö muistuttaa Simonovin kuolemattomalla runolla.
Aleksandrovin isänmaallista paatosta uhkuva kirjoitus kulminoituu siihen johtopäätökseen, että palatessaan Krim palautti samalla myös Venäjän suuruuden.
- Venäjä palautti Krimin, mutta Krim palautti 140-miljoonaiselle venäläiselle kunnioituksen itseensä ja omaan maahansa. Nyt me emme ole enää pelkästään suuren ja monimuotoisen Venäjän federaation kansalaisia, vaan suuri kansakunta. Nyt Venäjää ei tarvitse enää rakastaa niin kuin ”juomaan ratkennutta äitiään”, vaan voi rakastaa täysin vilpittömästi ja olla ylpeä sen saavutuksista. Sillä eihän voi olla rakastamatta ja kunnioittamatta maata, jonka kansalaisiksi haluavat miljoonat Donetskissa, Harkovassa, Luhanskissa ja Krimillä, hän kirjoittaa.
Huonostakin asiasta voi löytyä joskus jotain hyvää.
