http://www.iltalehti.fi/leffat/2013101317598078_le.shtmlSuomalaista klassikkoa hehkutetaan Yhdysvalloissa nykyisten rikossarjojen edelläkävijänä
New York Timesin artikkeli.
http://www.nytimes.com/2013/10/13/arts/television/mikko-niskanens-eight-deadly-shots-may-seem-familiar.html?_r=0Klassikko on nyt sitten pääsyt N-Yn arvioitavaksi – saas nähdä miten käy?
Kahdeksan surmanluotia pientä kertausta:
”Pihtiputaan kauhutapahtuma antoi minulle kuin sähköiskun, kytki virran elottomaan tajuntaani...Tiesin heti, että Pihtiputaan laukaukset päättivät pitkän ja johdonmukaisen tapahtumaketjun. Tajusin, että tässä oli taustalla kokonainen ongelmakenttä, sen maasto oli minulle tuttu. Tajusin myös, että tämä oli minun tehtäväni. En valinnut tehtävää, tehtävä valitsi minut.”
Tauno Veikko Pasanen (s. 19. huhtikuuta 1934 Pihtipudas) on suomalainen mies, joka on syyllistynyt neljän ihmisen murhaan. Elokuvan katsotaan vaikuttaneen myös siihen, että Pasanen sai melko nopeasti armahduksen tasavallan presidentti Mauno Koivistolta vuonna 1982.
Tapahtumaa edeltäneen viikon aikana Pasanen oli juonut päivittäin alkoholia ja valvonut öitä lehmän poikimista odotellessa. Tapahtumapäivänä noin kello kahdentoista aikoihin hänelle oli tullut riitaa vaimonsa Liisa Pasasen kanssa. Pasanen ajoi vaimonsa ja lapsensa ulos kodistaan kuten usein aikaisemminkin. Naapuri hälytti paikalle poliisit. Pasanen tunnettiin äkkipikaisena, siksi poliisipartiolla oli mm. konepistooli mukana.
Presidentti Mauno Koivisto armahti Pasasen 1. huhtikuuta 1982. Vapauduttuaan Pasanen eleli jonkin aikaa Riihimäellä yhdessä Liisan kanssa. Vuonna 1955 solmittu avioliitto päättyi eroon vuonna 1992, mutta puolisot tapasivat toisiaan edelleen säännöllisesti.
Lauantaina 24. elokuuta 1996, rankan juomisen päätteeksi, Pasanen kuristi Liisan hengiltä. Pasanen oli varannut itselleen ja Liisalle perjantaina viikonloppua varten kaksi pulloa Koskenkorvaa ja noin kymmenen pullollista olutta. Lisäksi hän oli tehnyt yli puoli ämpärillistä kiljua, joka oli valmistettu lisäämällä hiivaa ja sokeria kotikaljaan. Perjantaina juodun Koskenkorvan jälkeen juopottelua oli jatkettu lauantaina aamukahvin jälkeen kiljulla. Liisa oli sammunut jo ennen puoltapäivää, mutta herännyt jälleen iltapäivällä. Koska Tauno Pasasen jalat eivät kestäneet juomisen takia kävelyä, kävi Liisa hakemassa kioskilta mehua laimennukseksi, sillä juomista jatkettiin jälleen Koskenkorvalla. Pasanen ei omien sanojensa mukaan muista kuristamisesta mitään ja kiisti jyrkästi aikoneensa tappaa Liisan. Hän arveli riidan syntyneen Liisan tyttärelleen antamasta lainatakauksesta, jota Liisa ei halunnut maksaa.
Tauno Pasanen katsoi elokuvan Turun vankimielisairaalassa 14. huhtikuuta 1971. Niskasen mukaan Pasanen oli kuvaillut katselun aiheuttamia tuntemuksia seuraavalla tavalla:
”Tää on niin totta, että minua välillä naurattaa ja itkettää. Niin se ol elämä siellä. Se ol niin tarkkaan kuvattu tuo minun elämänkohtalo, että se on ku suoraan minun sielustan revästy”
http://www.kantrilehti.fi/tarinalaari/paluu-kahdeksan-surmanluodin-kuvauspaikalle-1.15254Paluu Kahdeksan surmanluodin kuvauspaikalle
Sakari Niskanen, 85 – Mikko Niskasen veli
Sakari Niskanen näytteli elokuvassa yhtä surmansa saanutta poliisia. Hän muistelee, että elokuvan traaginen loppukohtaus kuvattiin sekavissa tunnelmissa
Elokuvan päähenkilöä Pasia näytellyt Mikko Niskanen ajoi kuvausten loppumetreillä itsensä samaan tilaan, missä pihtiputaalainen Tauno Pasanen oli teon tehdessään. Niskanen ryyppäsi ja valvoi päiväkausia.
”Ampumisen jälkeen Mikko juoksi meidän luo ja laittoi kiväärin nojaamaan kylkeäni vasten. Hangessa maatessani tulin miettineeksi, että tämä hetki voisi olla totta. Toivottavasti kukaan ei tekisi enää noin epätoivoista tekoa.”
Noh – toive oli turha!
http://www.youtube.com/watch?v=CTsal6E5tZQ
