RÄDYN RYKÄISY (Seppo Rädyn blogi)
Ilman paineita rahantekokisaan
Julkaistu 6.9.2013
Yleisurheilukausi päättyy viikonloppuna Brysselin Timanttiliigaan ja Ruotsi-otteluun. Brysselissä Tero Pitkämäki, Antti Ruuskanen ja Ari Mannio pääsevät ilman paineita heittämään kauden päätöskisoja, joissa ei ole mitään näyttöpakkoa mihinkään. Siinä mielessä, joku voi onnistua heittämään normaalitasoa pitemmälle. Tällä hetkellä 85-86 metrin taso on kova, joten toivottavasti joku pääsisi jo huippumetreille. 90 metriä olisi ihan hyvää mainosta lajille. En sinäänsä hirveitä odota kuitenkaan. Jos taso ei hirveästi nouse, niin esimerkiksi Julius Yego voi nousta sotkemaan järjestystä.
Nykyään arvokisatkin ovat rahantekokisoja loppukauden kilpailujen ohella. Näissä pystyy heittämään rennosti vain tulosta. Kaikki todennäköisesti heittävät tänäänkin kuusi heittoa, mikä mielestäni pilaa vähän kilpailun tasoa. Voit heittää kuudennella yhden tuloksen, joten tasoa ei tarvita jatkokierroksille pääsemiseksi. Tämän takia taso on tippunut keihäässä ja muissakin lajeissa.
Sunnuntaina heitetään Ruotsi-ottelu taas pitkästä aikaa ainoassa oikeassa paikassa eli Tukholmassa. Ainakin ennen vanhaan se oli todella hyvä paikka heittää pitkälle. Näyttäisi kuitenkin vähän siltä, että ainoa mielenkiinto on siinä, että tuleeko kolmoisvoitto vai ei. Periaatteessa pitäisi tulla, mutta kaksoisvoittokin olisi pojilta hyvä. Ruotsalaisten pitäminen selän takana on kunnia-asia. Omana aikanani parhaimmillaan Dag Wennlund ja Patrik Boden olivat yli 85 metrin tasolla. Ihan viimeiset vuodet oli sitten sellaista, ettei haastajia enää ollut. Boden tiesi myöhempinä vuosina, että takkiin tulee, vaikka heittäisi itse 100 metriä, koska kaksi muuta jäivät aina viimeisiksi.
Peter Borglund pääsi yhtenä vuonna yllättämään jollain 84-metrisellä, kun kukaan ei osannut ottaa koko Ruotsi-ottelua tosissaan vasta kuin heittopaikalla. Tuskin kukaan edes keskittyi siihen millään tavalla, vaan se meni enemmän huumoripuolelle. Täysin huolimattomuutta se meiltä oli, mutta Borglund oli latautunut täysillä. Katselin kisan jälkeen niitä keihäitä ja hänen käyttämänsä keihäs oli kyllä laillinen, mutta sille oli tehty kaikki, että hän pärjäisi kisassa. Sinä vuonna olin itse asiassa selvin päin, mutta se taisi olla ainut Ruotsi-ottelu, jolloin olin selvänä ja juuri silloin hävisin. Myöhemmin sain jopa Kinnusen Kimmonkin vähän ottamaan kisan aikana. Parhaana vuonna ei kukaan meistä suomalaisista ollut selvin päin kisan aikana ja siitä huolimatta tuli kaksois- tai kolmoisvoittoa.
Täytyy vähän kritisoida liittoa samasta asiasta kuin eräs entinen kovan tason urheilija tässä taannoin. Kun puhutaan maajoukkueesta ja pitäisi saada maajoukkuehenkeä aikaiseksi, niin porukat menee paikalle pikkuryhmissä kolmella tai neljällä eri lennolla. Ennen lähdettiin varusteidenjaon jälkeen yhdellä lennolla Ruotsiin. Joskus jopa edellisenä iltana. Silloin se vire tarttui jo ennen lentokoneeseen astumista suunsoitolla ja vitsailulla. Missä hiton vaiheessa se taisteluhenki muuten tarttuu? Silläkö se luodaan viimetipassa, että puhutaan jossain salissa 15 minuuttia ennen kisaa joukkueelle?
