Miksi mukaan puoluesihteerikilpaan?
lähettänyt Riikka Slunga-Poutsalo 8.6.2013 0.12
Perussuomalaiset rp:n kymmenes puoluekokous lähestyy vauhdilla. Kokous tulee olemaan historiallinen monessakin mielessä ja äänestämään pääsemme niin puheenjohtajistosta kuin puoluesihteeristäkin. Perussuomalaisten pitkäaikainen puoluesihteeri Ossi Sandvik ilmoitti taannoin, ettei hae enää jatkokautta. Luvassa onkin melkoinen äänestys, innokkaita tehtävään on ilmoittautunut jo miltei kymmenen. Siinä on kentällä valinnanvaraa, pääseehän meillä äänestämään kaikki joilla on jäsenmaksuasiat kunnossa.
Minunkin nimeni on kisassa mukana. Miksi ihmeessä?
Olen toiminut puolueemme miltei jokaisessa toimielimessä, niin paikallisyhdistyksen johdosta piiriin ja puoluevaltuustosta puoluehallitukseen. Puoluetoimistossa työskentelen parasta aikaakin. Tiedän miten koneistomme toimii, tiedän vahvuutemme ja heikkoutemme.
Suurin vahvuutemme on kenttäväki. Perussuomalaisuutta viedään eteenpäin sellaisella palolla maakunnissa, että oksat pois. Tällä, puolueemme peruskivellä, täytyy olla työkalut kunnossa niin että jokainen puolueemme jäsen voi keskittyä poliittiseen toimintaan. Takataskustani löytyy melkoinen valikoima jo valmiiksi suunniteltuja ja testattuja juttuja, jotka vain odottavat käyttöönottoa. Juttuja, joiden tarve on tullut esiin kentällä kiertäessäni järjestösihteerin ominaisuudessa ja jotka helpottavat yhdistystemme ja piiriemme toimintaa.
Vahvuutemme on myös ohut organisaatio. Puoluetoimistolla työskentelee alle 15 henkeä puolueen hommissa. Ohut organisaatio on myös heikkoutemme jos puolueelle työtä tekevien toimenkuvat eivät ole selkeät ja roolit hallussa. Yrittäjätaustallani ja entisenä työnantajana haluaisinkin selkeyttää toimenkuvia niin, että kenelläkään ei ole epäselvää se, mikä on kunkin rooli tässä koneistossa. Ja juu, minulta löytyy kyllä ”munaa” hoitaa se.
Haluaisin vahvistaa myös eduskuntaryhmämme, puoluehallituksen ja puoluetoimiston välistä yhteistyötä. Tiedonkulun tulee olla saumatonta, silloin myös kenttämme saa enemmän informaatiota siitä, missä mennään. Olemme kasvaneet parissa vuodessa suureksi ja organisaatiomme on jäänyt jälkeen tästä kehityksestä. Avain asemassa kaikkeen edellä mainittuun ovat tiedotus, koulutus ja resurssien jako.
Ossi Sandvik on rakentanut kenttäämme itseään säästelemättä. Siksi meillä on vahvat peruskivet miltei jokaisessa kunnassa. Hyi sitä joka tätä väheksyy. Olen seurannut läheltä Ossin työskentelyä ja tiedän hänen antaneen kaikkensa tälle liikkeelle ilman, että on hakenut päivänpaistetta julkisuudessa tai omaa etuaan. Ilman hänen panostaan ei Jytkyä olisi saati valtuutettuja ympäri Suomen. Kivijalka on olemassa, nyt tarvitsemme laastia joka sitoo kivet yhteen ja on aika alkaa rakentaa julkisivuja.
Kaikissa vaaleissa pitäisi ehdokkaan osata kehua itseään valintansa varmistamiseksi ja lobata ympäriinsä. Tällaiselle perus suomalaiselle kuin minä itsekehu on vaikeaa ja itsensä myyminen vielä vaikeampaa. Jos itsekehun sijasta listaisin omia heikkouksiani ja vahvuuksiani? Olen itsenäisesti ajatteleva, heikosti muiden johdettavissa oleva jääräpäinen nainen. En pelkää tai jännitä mutta murehdin pieniä asioita, jotka loukkaavat joko minun tai muiden tunteita. Osaan tehdä päätöksiä, myös niitä vaikeita. Nauran paljon, olen ehkä hivenen rääväsuinen ja liian suora. Minun tukenani on maailman paras aviomies ja perhe, joka lataa akkuni ja tukee myös niinä vaikeina päivinä. Vaikka tiedän minkälainen puoluesihteerin toimenkuva on, olen silti valmis pistämään itseni täysillä likoon. Uskon, että kokemukselleni puolueessa ja yrittäjänä on käyttöä tässä tehtävässä. Niin, ja en minä ihan poliittinen noviisi ole.
Ajatuksia äitienpäivän aamuna
lähettänyt Riikka Slunga-Poutsalo 11.5.2013 22.58
Pari viikkoa on mennyt tosi hulinassa. Ensin kuhistiin tekemäni tutkintapyynnön ympärillä. Tein ministeri Ville Niinistöstä tutkintapyynnön Lohjan poliisille. Perustelut voit lukea täältä: Usarin Blogi Lyhyesti asiaa voisi kommentoida tässä niin, että jos lakiin on tullut muutos niin, että lain tulkinta on lieventynyt, haluan sen tietää. Jos tittelin perusteella kohdellaan eri tavalla, senkin haluan tietää. Olisihan se melkoinen ero auton hankintakustannuksiin jos esim. saksasta ostettua autoa ei tarvitsisi rekisteröidä Suomeen vaan sillä voisi ajella Saksan kilvillä täällä.
Seuraavaksi uutispommina olikin tämä: Perussuomalaisilta Naisilta oma puoluesihteeriehdokas. Kyselyjä asian suhteen on tullut pitkin kevättä eri puolilta Suomea. Olen luvannut harkita asiaa ja olen odotellut Ossi Sandvikin omaa mielipidettä siihen, lähteekö hän tavoittelemaan jatkoa. Olen kokenut haastavaksi lähteä ehdolle jos lähin esimieheni haluaa jatkaa. Kun PS:n valtakunnallinen naisjärjestö pyysi, totesin että mikäjottei. Minulla ei ole vaalenapunaiset lasit silmilläni kun puhutaan puoluesihteerin työn kuvasta. Olen läheltä seurannut Ossin työtä ja nähnyt sen rankkuuden. Arvostan Ossia suunnattomasti, hän on rakentanut päättäväisesti kuntakenttäämme ja pistänyt itsensä likoon 100%, antanut kirjaimellisesti kaikkensa Perussuomalaisille.
Puolueen järjestösihteerinä olen hyvin tietoinen siitä, mitä meidän kenttämme tarvitsee ja toivoo ja minkälaisten haasteiden parissa kentällä töitä tehdään. Olen ollut myös pitkään erilaisissa toimissa puolueella. Paikallisyhdistyksen puheenjohtajasta piirin varapuheenjohtajaan, kuntavaaliehdokkaasta eduskuntavaaliehdokkaaksi. Puoluehallituksen jäsenenä kunnes siirryin puolueelle töihin. Tiedän mistä Perussuomalasuudessa on kyse. Moni on kysynyt, olisinko puoluesihteerinä jonkun tahon sätkynukke. Minut tuntevat tietävät sen, että en todellakaan. Osaan ja uskallan ajatella itse ja sanoa sen myös tarvittaessa ääneen. Minulla on myös selkeä kuva siitä, mitä meidän puolueena tulisi tehdä, jotta paikkamme suurten puolueiden joukossa vahvistuu. Näihin palaan myöhemmin. Mutta yhden pointin otan esille jo tässä. Me tarvitsemme naiset mukaan sekä puolueeseen että äänestämään. Liian monella naisella on väärä kuva koko puolueestamme enkä voi siitä heitä syyttää, kiireinen elämä ei anna aikaa perehtyä asioihin kuin otsikkotasolla ja sisältö jää saavuttamatta. Ja kun otsikot huutavat äärijuttuja, ei Perussuomalaisuus naisen näkökulmasta pääse esille. Hesarin juttu PS:n naisista (luettavissa täältä: Kovat Akat) raotti verhoa jo vähän. Miettikääpäs sitä, jos kannatuksemme miesten keskuudessa on 26% ja naisten vain 11%. Miten tavoitamme parhaiten nuo naiset joiden äänillä ratkaistaan seuraavat eduskuntavaalit 2015?
Sitten siihen päivän aiheeseen. On äitienpäivä. Aamu on niin aikainen, että meillä koko talo vielä nukkuu. Olen niin iloinen siitä, että kaikki minun lapseni nukkuvat tänä aamuna saman katon alla kanssani. Voi kun ne ovat kasvaneet jo isoiksi. Olen miettinyt monta päivää äitiyttä, omaa äitiäni ja sitä, kuinka aika on vain hetkinen. Pitäisi osata elää hetkessä. Olen tehnyt äitinä virheitä, eineksiäkin on syöty ja paidan silittämistä en ole muistanut opettaa. Kun itse katselee onnistumisiaan tuntee olonsa usein riittämättömäksi. Mutta parhaani olen tehnyt niistä lähtökohdista jotka minulle on annettu. Ja paras palkkio, minkä tämä äiti voi saada, on itsenäisesti ajattelevat ja itse pärjäävät pojat. Ja niitä minulla on!! Olen niin suunnattoman ylpeä lapsistani. Vaikeuksia ja haasteita on ja on ollut, mutta he pärjäävät. Osaavat tehdä työtä, osaavat ajatella itse. Omaavat omantunnuon. Tuntevat. Elävät.
Oma äitini elää myös. Mutta ei tunne. Oma suhteeni äitiini on ollut aina sanoisikon haastava. Äitini kautta olen ymmärtänyt sen, miten elämä kohtelee. On tärkeää pystyä puhumaan myös niistä vaikeista asioista, niitä ei saa haudata maton alle toivoen että ne katoavat sieltä itsestään. Vastaanhan ne tulevat jossain vaiheessa joka tapauksessa. Ilman äitiäni en olisi näin "vahva". Ilman äitiäni en osaisi silittää miesten nappipaitaa niin, että se täyttää myös "virkamiesstandardit"
Muistan kaiholla niitä pitkiä puheluita, joita puhuttiin kun olin muuttanut pois kotoa kauas. Suhteemme läheni kun välimatka kasvoi. Nyt en voi soittaa äidille. Hoitaja toteaisi saman kuin jo monta vuotta joka puhelussa: "hyvin on mennyt, syö kunnolla ja vatsakin toimii". Omaa äitiä on ikävä, ei sitä kuorta mikä on jäljellä.
