Pieni ja viaton Aallotar-tyttö, 4.5 v tuli taas pitkästä aikaa viikonlopun viettoon maatalousyhtymäämme. Hän on kummityttöni esikoistytär eli kuopus. Meillä on aina Aallottaren kanssa jotakin pientä mukavaa puuhastelua yhdessä. Kasteen suorittanut pappi nimittäin korosti kummeille, että paras lahja nuorelle Aallotar-tytölle on yhdessä vietetty aika. Niinpä lauantai-iltapäivänä päätimme tehdä vuotuisen retkemme lähietäisyydellä sijaitsevaan lapsuuteni varhaisahomansikkapaikkaan. Siellä varhaiset ahomansikat kypsyvät aina osapuilleen näihin aikoihin vuodesta. Kasvupaikka on niin ihanan suojainen ja rauhaisa ja juuri sopivan kuivahko ahomansikoille. Ahomansikoita on mukava syödä tuoreeltaan Aallotar-tytön seurassa auringon lämmittämän laakakiven päällä. Tällä kertaa meillä oli eväskorissa mukana maitoa ja hienoa sokeria, sillä halusin antaa Aallotar-tytölle uuden makuelämyksen : mansikkamaitoa rauhallisessa ja kiireettömässä miljöössä. Koska oikea käteni halkkaa koko ajan, niin teippaamalla siihen kiinni vatkaimen, tulee todella kuohkea ja tasalaatuinen mansikkamaito,  sellainen oikea supersmoothie.
Lapsuuteni mansikkapaikasta vielä sen verran, että siellä minä olen itkenyt onnen ja pettymyksen kyyneleeni. Siellä olen ensisuudelmani saanut ja vähän muutakin.

”alomanskua, nami nami alomanskua, weene papa antaa alomanskua, weenne papa”…hopotti pieni ja viaton Aallotar tohkeissaan, pienet jalat vinhasti vilkkuen ja siniset silmät intoa leiskuen.  ( Suomennos = ahomansikoita, hyvän makuisia ahomansikoita, Werneri-pappa antaa ahomansikoita, werneri-pappa….)
Aallotar kutsuu minua pappaksi, koska Wernerin oireyhtymä on tehnyt minusta melko iäkkään oloisen. Toki käytän väriäpäästäviä merkkifarkkuja ja muutenkin yritän pukeutua nuorekkaasti.
Perille päästyämme näky oli hirvittävä ja makaaberi : suuret puskukoneet repivät ja raastoivat kunttakerrosta samalla, kun suuri murska ahmi kitaansa kalliota. Suuri kauha heitti parasta aikaa auringon lämmittämän laakakiven ahnaaseen suuhunsa. Kohta se vieri remmin päästä maahan sepelinä. Meteli oli sanoin kuvaamaton ja korvia huumaava.
”weene-papa, alomanskua” ?  Pieni ja viaton Aallotar kyseli itkuisena ja hämmentyneenä, pidellen samalla korviaan. ”weene-papa, weene-papa, weene-papa”…. ??

Jotenkin sain kasattua itseni ja pysyttelin näennäisen rauhallisena, vaikka mieleni teki kovasti teipata vispilä käteeni ja työntää se murskamiehen tiettyyn paikkaan…… mutta entäpä pieni ja viaton Aallotar-tyttö ? Mitä minä olisin hänelle sanonut.  Mitä olisin voinut hänelle sanoa ?
Kertokaa, rakkaat ihmiset : mitä olisin voinut sanoa, kun kyseessä oli pieni ja viaton Aallotar-tyttö ?

Eiko ajan kuluski näitä vaan kirjorttelen. kiitos nimimerkki x, kun neuvoit että caps lockin avulla voi yhdellä kädellä kirjoittaa isot alkukirjaimet. Nyt putoilee isot ja pienet oikeisiin kohtiin.

Jaa`a. Enpäs tiedä mitä olisit voinut tytölle sanoa. Tai ihan mitä vaan varmaan, tuskin se sitä olisi siinä murskan metelissä kuullut kuitenkaan 

Meillä on täällä muuten vesi niin korkealla että järvistä saa suoraan iskukuumennettua kalaa. Sähkölinjat ovat just 50 senttiä pinnanalla 

Jaa`a. Enpäs tiedä mitä olisit voinut tytölle sanoa. Tai ihan mitä vaan varmaan, tuskin se sitä olisi siinä murskan metelissä kuullut kuitenkaan 

Meillä on täällä muuten vesi niin korkealla että järvistä saa suoraan iskukuumennettua kalaa. Sähkölinjat ovat just 50 senttiä pinnanalla 

viime kesänä nuorgamissa tuuli niin kovasti, että kaatoi leirintäalueen porakaivon. olipa helppo ottaa kahvivedet ja pestä ruokailuvälineet. sitä vettä vaan tuli ja tuli, kuin suoraan kaivosta kaataen

Toteaisit  kylmän rauhallisesti vaan, että "täälläpä onki tihulainen töissä...lähetään pois".