Kassa-asiointi on tehty usomattoman hankalaksi, joulun alla katselin kun eräskin herrasmies latoi ostoksensa hihnalle ja kiltisi odotteli kun kassa piippasi tuotteet. Tämän jälkeen herra pyysi tupakkaa jonka kassa kävi noutamassa viereisen kassan harmaasta, lukitusta laatikosta, piippasi sen ja sanoi herralle ostosten summan.
Herra nyökkäsi ja alkoi kaivamaan pers'taskustaan lompakkoa, ensimmäisenä vedettiin plussakortti, siinä tietenkin ehdittiin tovi miettimään miten päin juova luetaan. No, plop plop vain kuului kun plussat pullahti kuitille jonka jälkeen olikin vuorossa itse maksukortin kaivaminen samaisesta lompakosta joka oli kuin varkain livahtanut takaisin sinne pers'taskuun.
No, lopulta maksukorttikin saatiin onnellisesti asetettua lukijaan, tässä vaiheessa herra tietenkin huomasi että okulaarit on povitaskussa. Rillit sitten kaivettiin ja alkoi vimmattu tunnusluvun mumina, ensin tietenkin hetki mietittiin kumpikas nyt oli oikea vaihtoehto, debit vai credit. Maksu hyväksyttiin ja kassa antoi hymyillen herran kuitin ja toivotti hyvää joulua. Herra hymyli takaisin ja sanoi; saisinko vielä yhden muovikassin?
Nothing is Something Worth Doing
