http://www.lansi-savo.fi/jetspeed/portal/LS_column.psml?newsgroup=5&newsid=157787
Aika samoilla linjoilla olen. Osuustoiminnasta puhuttaessa monelle tulee mieleen maatalous. Oikeat osuuskunnat kuitenkin ovat aivan muualla, kuin maataloudessa. Atria, HK,Portti, Valio ovat kuitenkin vain MTK:ta varten 
Ei missään muualla Euroopassa ole näin järjetöntä systeemiä, että tuottajien osuuskunnat hoitavat lihan hankinnan ja Pörssiyhtiö jalostaa, tuotajat ovat tehneet itse itsestään pörssiyhtiön nöyriä renkejä
Onneksi osuuskunnat toimivat itsenäisesti eivätkä anna MTK:n sotkea toimintaa. Kun takavuosina puhuttiin osuuskunnista järjestöinä, elettiin hyvin lähellä politrukkimentaliteettia. Hankkija-vainajan kaatuminen lähti pitkälle siitä, että viljakauppaa yritettiin tehdä MTK:n vaatimuksin. Samoin kävi Hankkijan traktorikaupassa. Valmet- kuvio meni perisiille hirvittävän suuren vaihtokonevaraston mukana. Ei järjestö voi ohjata liiketoimintaa, ei luoda yrityksille strategioita. Osuuskunnat tekevät itse omat päätöksensä oli sitten kyseessä maito, liha, puu tai mikä tahansa liiketoiminnan ala. Järjestömiehet hoitavat järjestöasioita.
Et kai kuitenkaan ole tosissasi... ethän... 
Kyl net uskoo kaiken mikä siitä suunnasta tulee.
Koskaan ei esim. Atrian/HK:n organisaatiota laiteta kyseenalaiseksi.
On hankintaosuuskunta ja jalostus erikseen. Tosi hyvä systeemi tuottajan kannalta. Raskas organisaatio jonka tuottaja maksaa. Eihän kuluttaja ole millään muotoa maksuvelvollinen tälläisille järjestelmille. Onneksi meillä on ulkomainen liha joka pitää hinnat oikealla tasolla. Muuten pihvi maksaisi 150€/kg
Ei missään muualla Euroopassa lihantuottajat ole näin tyhmiä, kuin Suomessa ollaan, ei missään muualla Euroopassa tuottajien osuuskunnat hoida lihan hankintaa ja pörssiyhtiö jalosta, sitten vielä tuotantopuolella lihantuottajat, varsinkin sikapuolella ovat antaneet tuotantoketjun täysin teurastamoiden johdettavaksi, siitä syntyvät nämä vuorottelevat porsasruuhkat ja porsaspulat.
Jos olisi vähänkin järkeä suomaisilla lihantuottajilla, niin tässä maassa olisi vain yksi tuottajien omistama osuuskunta, joka hoitaisi hankinnan ja jalostuksen, Tanskalaisen Danish Crownin malliin, ja siinä rinnalla olisi sitten yksityisomisteisia lihafirmoja.
Mutta suomalaisen lihateollisuuden omistusjärjestelyiden historia todistaa vastaan sanomattomasti, ettei suomalainen lihatalonpoika ole milloinkaan ymmärtänyt omaa etuaan, vaan on jatkuvasti alistanut itsensä milloin minkin hyväksikäyttäjän nöyräksi rengiksi.
