Silti en voi olla surematta nykyistä eurooppalaista kehitystä, missä sijoittajat ostaa pellot ja viljelijät sitten joutuu torpparin rooliin
Näin se on ollut jo kauan. Muistan Sveitsin-kesästäni (neljännesvuosisata sitten), kuinka peltojen hinnat olivat jotain aivan käsittämätöntä, valovuosien päässä minkäänlaisesta tuottoarvosta. Hyvin suuri osa erilaisten säätiöiden ym. hallussa. Suuri osa viljelijöistä oli vuokraviljelijöitä, rakennuksia myöten. Vuokraoikeudet olivat useimmiten periytyviä, kaverinikin meni munaminiäksi taloon, kolmas sukupolvi samalla suvulla. Ihan normaali asiantila, ei pidetty mitenkään kummallisena. Briteissä taas tiloja ostellaan ja myydään, brittiviljelijä ihmetteli kovasti, kun meillä ole näitä erityisiä maatalouslainoituspankkeja. "Sun pitäisi perustaa sellainen, pärjäisit hyvin", oli hänen bisnesvihjeensä. Ehkä olisi pitänyt ottaa vinkistä vaarin...
Eikä tämä ole kannanotto siihen, mikä on hyvää tai huonoa. Maanviljelijä saa työstä jonkun palkan, pellonomistaja jonkun koron sijoitukselleen.
Petri
75% vuokramaita