Aulis päättää mennä ratsastamaan, vaikkei ole ennen ollut hevosen selässä. Hän pääsee omin neuvoin satulaan ja heppa lähtee heti liikkeelle. Se laukkaa tasaiseen tahtiin, mutta Auliksen ote alkaa lipsua ja hän rupeaa liukumaan uhkaavasti alas satulasta. Kauhuissaan hän tarrautuu hevosen harjaan, mutta ei saa kunnon otetta. Hän yrittää kietoa kätensä hevosen kaulaan, mutta liukuu alas pitkin hevosen kylkeä siitä huolimatta. Hevonen laukkaa edelleen, ilmeisen piittaamattomana luisuvasta ratsastajastaan. Pahaksi onneksi Auliksen jalka on takertunut jalustimeen. Eläkeläisparka on lopulta täysin kavioiden armoilla, samalla kun hänen päänsä hakkaa maahan. Aulis alkaa häälyä jo tajuttomuuden rajamailla hänen päänsä iskeytyessä maahan yhä uudestaan ja uudestaan. Onneksi Prisman vartija huomaa hänet ja sammuttaa hevosen.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta maha ei kestä sitä määrää minkä naama vaatisi.
