Euroon menemisestä eivät päättäneet Sauli Niinistö eikä Paavo Lipponen, eikä edes eduskunta vuonna 1998.

Euro-jäsenyydestä eduskunta sai tiedonannon huhtikuussa 1998. Ja sitten hallituspuolueet äänestivät luottamuksen Lipposen (ja Niinistön) hallitukselle.

Euroon menemisestä eivät päättäneet Sauli Niinistö eikä Paavo Lipponen, eikä edes eduskunta vuonna 1998.

Euro-jäsenyydestä eduskunta sai tiedonannon huhtikuussa 1998. Ja sitten hallituspuolueet äänestivät luottamuksen Lipposen (ja Niinistön) hallitukselle.

Kumpaa Jutta teki , oikean vai väärän ratkaisun vakuuksissa ?

Ulkopoliittisesti väärin mutta talouspuolella oikeanratkaisun .

Kuuntelin ratiosta jonkun lausumaa .

Lainaus käyttäjältä: Jorma Jaakkola - 07.10.11 - klo:16:52

Euroon menemisestä eivät päättäneet Sauli Niinistö eikä Paavo Lipponen, eikä edes eduskunta vuonna 1998.

Euro-jäsenyydestä eduskunta sai tiedonannon huhtikuussa 1998. Ja sitten hallituspuolueet äänestivät luottamuksen Lipposen (ja Niinistön) hallitukselle.

Kumpaa Jutta teki , oikean vai väärän ratkaisun vakuuksissa ?

Ulkopoliittisesti väärin mutta talouspuolella oikeanratkaisun .

Kuuntelin ratiosta jonkun lausumaa .

Jutan hommailun premissit ovat väärät.
Ks. allaoleva Satakunnan Kansan uutinen.

Satakunnan Kansa tänään:

Väyrysellä väärä väite perustuslaista?

"Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö veivät perustuslakia rikkoen meidät euroalueeseen ilman kansanäänestystä ja vain tiedonantomenettelyä käyttäen”, kirjoittaa Paavo Väyrynen blogissaan. Noin kova väite pitää ehdottomasti testata.

Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen tyrmää tulkinnan melko suoraan:
-   Se ei ole perusteltavissa.
-   Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuoden 1995 alusta, se saattoi samalla voimaan Maastrichtin sopimuksen, jossa säännökset talous- ja rahaliitto Emusta olivat jo olemassa. EU-jäsenyys saatettiin voimaan supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä.
-    Kun sitten varsinaista päätöstä Emun kolmanteen vaiheeseen eli euroon siirtymisestä tehtiin, se ei enää ollut oikeudellista päätöksentekoa. Hallitus teki tiedonannon asiasta saadakseen poliittisen tuen.

--

Suomen Markka oli kirjoitettu Hallitusmuodon 72 §:ään, joten sitä ei voitu muuttaa euroksi supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä EU-liittymislain hyväksymisen yhteydessä!

Erillinen lakiesitys Markan muuttamiseksi euroksi kierrettiin tekaistulla EMU-varaumalla siten, että eduskunta mukamas saisi myöhemmin erillisen lakiesityksen markasta luopumiseksi.

Kumpi on oikeassa, Väyrynen vai professori Viljanen?

Kumpikaan, ei Väyrynen eikä proferssori Viljanen tiedä salaisesta UM:n EMU-varaumapöytäkirjasta, jonka sanamuotoa käyttäen lakiesitys jätettiin antamatta.

Tämän ovat Esko Aho (1.12.1999) ja Juha Korkeaoja SataSeutu-lehdessä tunnustaneet.
Valtamedia jätti Ahon paljastuksen kertomatta.
Korkeaojaa ei ole mikään muu media rohjennut haastatella kuin SataSeutu.

kekkosen aikana ei rosvot hillunu

Mauno Koivistosta kertovassa kirjassa on mielenkiintoista tekstiä...

PITKÄ LINJA
Mauno Koivisto
Valtiomies ja vaikuttaja

Kirjayhtymä 1993, ISBN 951-26-3875-4

Sirkka Hämäläinen kertoo sivulla 158, luku MAUNO KOIVISTO JA SUOMEN PANKKI:

”Koiviston talouspoliittisessa ajattelussa – ja erityisesti sen kansainvälisessä ja rakennepoliittisessa ulottuvuudessa – olivat jo 1970-luvulla sisällä kaikki ne piirteet, joille itse asiassa EY-integraatio ja Maastrichtin sopimus rahaunionin osalta pitkälti rakentuu.”

Kirja PITKÄ LINJA Mauno Koivisto Valtiomies ja vaikuttaja on hyvin mielenkiintoinen kirja, jonka Keijo Immonen kokosi.
Kirjan kirjoittajat ovat Jukka Nevakivi, Esko Aho, Sirkka Hämäläinen, Jaakko Kalela ja Krister Wahlbäck.

Kirjasta käy monesta kohdasta selkeästi ilmi vahvistus Koiviston talouspoliittisille määräileville ajatuksille. Suomen Pankin pääjohtajana Koivisto oli kuuntelevinaan, mutta toi kuitenkin esille oman kantansa, josta piti kiinni.

Yksi parhaista luonnehdinnoista on Esko Ahon osuuden loppukaneetti luvussa PRESIDENTTI JA HALLITUS, s. 90:

”Mauno Koiviston määrätietoisen otteen ansiosta Suomen valtiollinen järjestelmä on hyvin valmistautunut kohtaamaan myös edessä olevat kansalliset ja kansainväliset muutospaineet.”

--

Niin että tässä taloustilanteessa sitä sitten ollaan nimenomaan Mauno Koiviston ansiosta.
Silti Manun juoksupojat ja –tytöt jatkavat samalla PITKÄLLÄ LINJALLA.

Euroon menemisestä eivät päättäneet Sauli Niinistö eikä Paavo Lipponen, eikä edes eduskunta vuonna 1998.

Euro-jäsenyydestä eduskunta sai tiedonannon huhtikuussa 1998. Ja sitten hallituspuolueet äänestivät luottamuksen Lipposen (ja Niinistön) hallitukselle.

  Löytyiskö sitä äänestyslistaa Eduskunnasta? Nähtäis kuinka kukin äänesti. Loppuisi jauhaminen kuka vei ketäkin. 

 

En tiedä löytyykö netistä, kun on jo niin vanha asia. Mutta tämä luottamuslauseäänestys eurosta oli keväällä 1998 turha, eli petosta petoksen päälle. Hallituspuolueet eivät koskaan halua kaataa hallitusta. Ja juuri tätä euroa varten Lipposen I hallituksesta tehtiinkin sateenkaarihallitus, kokoomuksesta kommunisteihin, aivan kuten nytkin.

En tiedä löytyykö netistä, kun on jo niin vanha asia.

Kansakoulunopettaja ei vaan osaa    

Aivan.
Jutta Urpilainen ja vs. luokanopettaja Jyrki Katainen.

En tiedä löytyykö netistä, kun on jo niin vanha asia. Mutta tämä luottamuslauseäänestys eurosta oli keväällä 1998 turha, eli petosta petoksen päälle. Hallituspuolueet eivät koskaan halua kaataa hallitusta. Ja juuri tätä euroa varten Lipposen I hallituksesta tehtiinkin sateenkaarihallitus, kokoomuksesta kommunisteihin, aivan kuten nytkin.

Kirjoitin tuollaisen kommentin, koska huhtikuussa 1998 euroäänestyksessä oli kyse vain sivuseikasta eli siitä miten vuonna 1994 tehty petos myöhemmin euroon siirryttäessä luovitaan läpi niin, että kansa sen hyväksyy.

Eduskunnan euroäänestys huhtikuussa 1998 oli näytelmä kuten hallituksen tiedonantoäänestyskin 18.3.1992. Tuolloin mukamas äänestettiin Suomen EY-jäsenyyshakemuksesta. 32 kansanedustajaa äänesti tyhjää!
He nimittäin äänestivät hallitusta vastaan äänestämällä tyhjää, koska oppositiossa olleet demarit ja vasemmistoliitto olivat kirjoittaneet näytelmälle käsikirjoituksen.

Todellista vaihtoehtoa äänestää hallitusta vastaan ei ollut!

Äänestysnäytelmä 18.3.1992 kuitenkin oli merkittävä, koska jo silloin eduskunta päätti eurosta...

Suomen EY-hakemus oli jätetty erikoispostina Suomen Portugalin suurlähettilään Dieter Withamin toimesta jo 27.2.1992, eikä enää Veli Sundbäckin jättämänä 18.3.1992 äänestysnäytelmän jälkeen.
Veli Sundbäckin Brysselissä käyminen oli vain medialle tarkoitettu näytelmä!

Suomen ulkopolitiikasta määrännyt presidentti Mauno Koivisto vastaa myös Suomen EY-hakemuksen varaslähdöstä, kuten myös eduskunnan äänestysnäytelmästä, koska jäsenyyshakemus olijälkikäteen pakko hyväksyttää läpi myös eduskunnassa.