Hiljaa hivuttamalla vihervasuri etenee kaikilla rintamilla kohti maanomistajan selustaa:
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=2296VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖS TOIMINTAOHJELMASTA LUONNON
VIRKISTYSKÄYTÖN JA LUONTOMATKAILUN KEHITTÄMISEKSI 13.2.2003
18) Jokamiehenoikeudet turvataan luonnon virkistyskäytön perustana. Luonnon virkistyskäytön
ja luontomatkailun kehittämistoimet perustuvat osaltaan jokamiehenoikeuteen.
Laaditaan eri toimijoiden yhteistyönä ohjeet jokamiehenoikeuksien hyödyntämisestä
luontomatkailussa. Tietoisuutta jokamiehenoikeuksista ja velvollisuuksista
lisätään. Jokamiehenoikeuksien toteutumista seurataan.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Jokamiehenoikeuksia+pyrit%C3%A4%C3%A4n+laajentamaan/HS20110604SI1MA01dtyJuhani Päivänen:
Ympäristöministeriössä on pohdittu jokamiehenoikeuksien soveltamista. Ministeriö valmistelee luonnon virkistyskäyttöä koskevaa opasta viranomaisten, yhdistysten, yritysten, maanomistajien ja kaikkien luonnossa liikkuvien käyttöön.
Opas tulee tarpeeseen, sillä jokamiehenoikeuteen liittyvät käsitteet ja käytännöt ovat muuttuvassa yhteiskunnassa monelle vieraita. Työ on haastava, koska oppaan suositukset tulevat ohjaamaan käytäntöä. Vaikuttaa kuitenkin huolestuttavasti siltä, että lausuntokierrokselle lähetetyssä tekstiluonnoksessa pyritään normittamaan asioita, joista ei juuri ole oikeuskäytäntöä eikä oikeustieteellistä tutkimusta.
Jokamiehenoikeudella tarkoitetaan yksittäisen ihmisen oikeutta liikkua rakentamattomassa luonnossa - maastossa ja vesillä - alueen omistajasta riippumatta. Oikeus on sanatarkasti jokaisen. Se ei rajoitu Suomen kansalaisiin. Erityiskäyttöön otetuilla alueilla, esimerkiksi pihapiirissä, puutarhassa tai tietyillä luonnonsuojelualueilla, ei voi toimia jokamiehenoikeuksin.
Jokamiehenoikeuteen kuuluu muun muassa oikeus poimia maasta marjoja ja sieniä, kuivia risuja ja käpyjä. Luonnonvaraisia kasvejakin voi poimia, kunhan ottaa huomioon rauhoitusmääräykset. Sitä vastoin jäkälän ja sammalen ottamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.
Osa jokamiehenoikeuksista on säädetty lailla, osa niistä perustuu maan tapaan.
Laki määrittelee rangaistavia tekoja, joita jokamiehenoikeuden perusteella ei saa tehdä. Lähtökohta ei kuitenkaan voi olla se, että kaikki, mistä ei ole säädetty rangaistusta, on luvallista. Tämän vuoksi maahan on vuosien saatossa kehittynyt niin sanottu tapaoikeus. Se selittää jokamiehenoikeuksien sisältöä, muun muassa liikkumisen tapaa ja kestoa sekä yöpymisen tilapäisyyttä.
Oikeus kulkemiseen perustuu yleensä tarpeeseen päästä paikasta toiseen. Tämän vuoksi on tulkittu, että mahdollisuus yöpyä toisen maalla on tilapäinen eikä levähtämisen tai leiriytymisen tulisi jatkua pidempään kuin se kulkemisen jatkamiseksi on tarpeen.
Maastossa tai yksityistiellä voi liikkua jalan, hiihtäen, pyöräillen tai ratsain.
Satunnaiseen liikkumiseen voidaan rinnastaa myös pienelle joukolle järjestetty kertaluonteinen opetustapahtuma. Yliopiston maasto-opetuksessa olemme pyytäneet maanomistajalta luvan esimerkiksi silloin, kun olemme käyttäneet samoja yksityismetsissä olevia kohteita useita kertoja. Myöskään joukkoliikuntatapahtumia ei tulisi järjestää vapaan kulkuoikeuden nimissä.
Jokamiehenoikeuksiin pätee maksuttomuuden periaate: oikeuden käyttö on ilmaista, eikä maanomistajakaan voi periä siitä korvausta.
Järjestetyn liiketoiminnan ei tulisi kuulua miltään osin jokamiehenoikeuksiin, sillä toisen omaisuudella ei saa rahastaa.
Edellä kuvatut tavat liikkua vastuullisesti luonnossa ovat saaneet hiljaisen hyväksynnän. Ympäristöministeriön raportti vuodelta 2007 osoittaa, että käytäntö on ollut toimiva. Keskustelua on ehkä eniten aiheuttanut marjojen ja sienien organisoitu kerääminen jopa EU-alueen ulkopuolelta tulleen työvoiman avulla.
Ympäristöministeriössä jokamiehenoikeuksia on lähdetty muuttamaan tavalla, jolle voi olla vaikea saada yleistä hyväksyntää. Ministeriön valmistelema opas laajentaa oikeuksien käyttöä yksilöistä yhteisöihin, tilapäisyydestä pitkäkestoisuuteen sekä harrastuspohjaisuudesta ammattimaisuuteen.
Opas on pohjimmiltaan hyvin virkistyskäyttäjä- ja yrittäjäkeskeinen. Onkohan sattumaa, että yliopistomaailmasta lausunnonantajaksi on kelpuutettu vain Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellinen tiedekunta?
Opas mitätöi tapaoikeuden ja maan tavan, joita on jo parinsadan vuoden ajan pidetty lakiin verrattavana sopimuksena. Lähtökohdaksi on otettu ainoastaan kirjoitettu lainsäädäntö ja sen tulkintaan perustuvat oikeuslaitoksen ratkaisut.
Koska toiminta on tähän saakka ollut eri tahojen hyväksymää, oikeuteen vietyjä riitatapauksia on vain vähän.
Maanomistajan voi olla vaikea ymmärtää ja hyväksyä jokamiehenoikeuksien laajentamista, vaikka luonnoksessa korostetaan, ettei luonnossa toimimisesta saa aiheutua haittaa.
Mitä suurempi joukko ihmisiä - mahdollisesti jopa organisoidusti ja pitkäkestoisesti - aluetta käyttää, sitä suuremmassa vaarassa maapohja, metsäkasvillisuus ja puusto ovat vaurioitua.
Aiheutetun haitan näyttövelvollisuus jää luonnoksen mukaan vastedes maanomistajalle. Miten maanomistaja voi saada korvauksen esimerkiksi järjestetyn ratsastustoiminnan kaviourien aiheuttamista juuristovaurioista, jotka lisäävät puuston lahovikaisuutta vuosien viipeellä?
Metsälaki ja luonnonsuojelulaki velvoittavat metsänomistajaa ylläpitämään talousmetsien monimuotoisuutta. Monimuotoisuuskin on uhattuna, jos aletaan toimia ympäristöministeriön oppaan mukaan. Silloin kasvien siirto toisen maalta olisi sallittua. Rauhoittamattomien kääpien keräys olisi mahdollista, koska ne eivät ole puun kiinteitä osia.
Kyseenalaista on myös oppaan sallima muurahaisten munien kerääminen, sillä se kajoaa ekosysteemin toimintaan.
On tärkeää, että jokamiehenoikeuksien vastuulliset käyttömahdollisuudet säilytetään. Niitä ei tulisi pilata laajentamalla oikeuksia toimintoihin, jotka lisäävät vastakkainasettelua ja erimielisyyksiä.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston metsätieteiden
laitoksen emeritusprofessori.
