Meillä oli tänään vieraita seurakunnassa ihan Vietnamista asti.He olivat Ruukin pakolaiskeskuksesta.Heitä oli n.40-50.Heidän kohtalostaan kerrottiin,miten he olivat tulleet Suomeen.He olivat vuoren rinteellä asuvia pienten maatilkkujen varassa eläviä.He olivat pieni kristitty väestönosa,joka joutui maareformin takia luopumaan pelloistaan ja kodeistaan,heitä myös vainottiin ja surmattiin ja laitettiin vankiloihin.Tämä ryhmä oli päässyt punaisen ristin pakolaisleirille ja heidät lähetettiin Suomeen,kiintiöpakolaisina.
Lapset esittivät omia laulujaan, aikuisten kuoro omia laulujaan.He olivat pukeutuneet kansallispukuihin,hyvin sieviä olivat.Lapset istuivat liikkumatta vanhempiensa vieressä,eikä se näyttänyt olevan yhtään vaikeaa.
Olisi ollut mielenkiintoista tietää,mistä he ovat löytäneet kristinuskon,jokuhan sen on sinne vienyt.Yhtä nuorta miestä jututin lähtöaulassa,kun huomasin,että hän osasi jo suomea.Sanoi olevansa 21v ja opiskelevansa Raahen ammattikoulussa.Mielenkiintoisia nämä uudet tuttavuudet.Vaikka olemme toiselta puolelta maailmaa, niin meillä voi olla sama usko.
