Kuinkas ne viljanviljelijät ehtii lumenajoon, eiks ne ole kaikki lapissa hiihtämässä tai Thaimaassa.
Ei ehdikään moiseen touhuun, josta nettoaa huonosti, meillä viljanviljelijöillä on tosiaan aikaa talvella matkustella, sekä Lappi että Thaimaa on tältä talvelta jo käyty, nyt alkaa siemenen kunnostus, kunhan nuo ilmat vaan lämpenis, kohtapuolin tosiaan alkaa viljanviljelijöiden kiiresesonki, joka päättyy vasta loppusyksyllä.
Ei ehdi viljamies lepäillä Huhti-Lokakuun lopun välisenä aikana, toisin kuin kateelliset kotieläintuottajat kuvittelevat.
Tässä se onkin suuri vääryys, mikä pitäisi oikaista, kun kuvitellaan että viljatilalla pääsee vähällä työmäärällä, viljatilalla ei tosiankaan hommat hoidu niin kuin väitetään, kahdessa viikossa syksyllä ja toisena kahtena viikkona keväällä, ehkä näin tapahtuu vain jollakin 20 ha:n harrastetilalla, jossa hommat hoidetaan juosten kusemalla.
Aivan totta, naapurikaan ei ehdi pitää yhtään vapaata juhannuksen jälkeen, kun pitää vahtia viljapeltoja milloin tulee vehnä tähkälle. Elokuu onkin jo ihan kauheeta aikaa, kun pitää varttua puimaan pääsyä. 
Odottaminen se onkin kaikkein ikävintä viljan viljelyssä, odotat keväällä, milloinka pellot on sopivan kuivia, sitten odottelet oraiden nousua, rikkojen itämistä, sen jälkeen odottelet ja vahdit kasvitauteja, sitten odottelet ja vahdit mahdollisen hukkakauran röyhylle tuloa, sitten toivot, ettei tulisi rankkoja ukkoskuuroja, jotka lakoonnuttavat viljan, sitten alat odotella puintien alkamista, vahdit viljojen valmistumista, sitten lopulta kun joskus pääsee myymään satoa, odottelet taas viljatilejä, jatkuvaa odottelua siis on viljamiehen elämä, kun pääsee hommiin käsiksi, se se vasta on elämää.
Traktorilla ja puimurilla työskentely on parasta mitä tiedän.
Jotkut hoitaa vielä 100 päisen nautakarjan viljanviljelyn ohessa. Perkele että ovat tehokasta porukkaa, oikein Suomen valtion eliitti ihmisä.
