Ruåtsissa tehtiin 90-luvun lopussa tutkimus jossa 0-7 vuorokauden ikäisiä vasikoita taputeltiin otsiin. Vasikat paljastuivat niin herkiksi tällaiselle uhkaamiselle, että niiden käyttäytyminen muuttui loppuiäksi. Näistä vasikoista tuli arkoja ja aggressiivisia ihmisiä kohtaan. "Onnistumisprosentti" oli vissiin jotain 70-80% joten kyseessä ei ollut mikään sattuma.

Joo.. ja tietysti karsinassa oli verrokkiaineisto ja joo... vasikat olivat samalta isältä ja joo... onhan tämä varmaan ihan satua. Vai onko?

Sama juttu jos vasikalle laitetaan korvamerkit 5-9 vuorokauden iässä.

Ehkä näitäkin asioita kannattaa huomioida vasikoita käsiteltäessä, ihan varmuuden vuoksi.

Ruåtsissa tehtiin 90-luvun lopussa tutkimus jossa 0-7 vuorokauden ikäisiä vasikoita taputeltiin otsiin. Vasikat paljastuivat niin herkiksi tällaiselle uhkaamiselle, että niiden käyttäytyminen muuttui loppuiäksi. Näistä vasikoista tuli arkoja ja aggressiivisia ihmisiä kohtaan. "Onnistumisprosentti" oli vissiin jotain 70-80% joten kyseessä ei ollut mikään sattuma.

Joo.. ja tietysti karsinassa oli verrokkiaineisto ja joo... vasikat olivat samalta isältä ja joo... onhan tämä varmaan ihan satua. Vai onko?

Sama juttu jos vasikalle laitetaan korvamerkit 5-9 vuorokauden iässä.

Ehkä näitäkin asioita kannattaa huomioida vasikoita käsiteltäessä, ihan varmuuden vuoksi.

Tuskin tuo ihan satua on...

Kaistapäät teuraaksi. Kalliiksi leh´mä/hieho tulee, jos särkee hoitajansa. Muutama vuosi sitten oli ostohieho, joka oli aivan kaistapää. Liina rintakehän ympäri, kaksi rautaa ja silti potki. Poiki ulos ja tappoi vasikkansa. Kateltiin vähän aikaa ja laitettiin teuraaksi. Ei ole ollut ikävä.

Myöhemmin oli hieho, joka parsia kolatessa potki aivan hulluna. Olin varma ettei siitä lypsylehmää tulisi, mutta kun poiki, niin ei ole jalkaansa nostanut. Aivan huippu!

Nyt on Vehnä niminen ensikko, joka olisi pitänyt  siementää uudelleen keväällä, mutta on venynyt, kun en tuosta luonteesta oikein ole innostunut. Pois joutaa. Tuossa suvussa on kumma juttu se, että osa posukasta on tosikivoja, mutta sitten sekaan mahtuu näitä pöhköjä, jotka potkii nopeasti ja terävästi. Lypsäisi ja utaremallikin on hyvä. Mutta kahdella raudalla lypsettävä. Ei hyvä.

Luonnetta katselen itse aina kun sonneja valitsen. Ei tarvii luonneindeksin olla pätkääkään alle 98. Sen jälkeen ei tarvii tarjota meille, olkoot kuinka hyvä vain muutióin.

Luonnetta katselen itse aina kun sonneja valitsen. Ei tarvii luonneindeksin olla pätkääkään alle 98. Sen jälkeen ei tarvii tarjota meille, olkoot kuinka hyvä vain muutióin.

Hyvä juttu sinänsä, eläinainesta kokonaisuutena ja populaatiotasolla käsiteltäessä, mutta pitää muistaa että puolet perimästä tulee emästä. Isänkin periyttämisvarmuus vaihtelee - toisaalta vaikka varmuus olis 99%, voi kohdalle syntyä vasikka joka kuuluu sinne marginaaliosastoon. Toisin sanoen "ei voi tietää" mitä se emä periyttää, joka tapauksessa ainakin varmuus on pienempi kuin sonnilla.

-> Siinä suhteessa ei kannattane vetää absoluuttista rimaa tietylle tasolle sonnivalinnassa, jos sonni muutoin vastaa jalostustavoitteita. Joku 90% luonneindeksillä oleva sonni voi oikeastaan TILAMITTAKAAVASSA jättää melkeinpä yhtä lailla luonteen puolesta hyviä jälkeläisiä kuin vaikkapa 110% sonni. Taukkia emää tietysti ei kannata taukilla sonnilla siementää..

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 28.09.09 - klo:11:33

Onko tuota taputeltu otsaan vasikkana? Selvitä tämä.

veetiä on ainaski taputeltu otsaan

Varmaan halolla taputeltu ?

Lainaus käyttäjältä: Sahrami - 30.09.09 - klo:12:08

Luonnetta katselen itse aina kun sonneja valitsen. Ei tarvii luonneindeksin olla pätkääkään alle 98. Sen jälkeen ei tarvii tarjota meille, olkoot kuinka hyvä vain muutióin.

Hyvä juttu sinänsä, eläinainesta kokonaisuutena ja populaatiotasolla käsiteltäessä, mutta pitää muistaa että puolet perimästä tulee emästä. Isänkin periyttämisvarmuus vaihtelee - toisaalta vaikka varmuus olis 99%, voi kohdalle syntyä vasikka joka kuuluu sinne marginaaliosastoon. Toisin sanoen "ei voi tietää" mitä se emä periyttää, joka tapauksessa ainakin varmuus on pienempi kuin sonnilla.

-> Siinä suhteessa ei kannattane vetää absoluuttista rimaa tietylle tasolle sonnivalinnassa, jos sonni muutoin vastaa jalostustavoitteita. Joku 90% luonneindeksillä oleva sonni voi oikeastaan TILAMITTAKAAVASSA jättää melkeinpä yhtä lailla luonteen puolesta hyviä jälkeläisiä kuin vaikkapa 110% sonni. Taukkia emää tietysti ei kannata taukilla sonnilla siementää..

Tietenkin näin. Mutta yleensä kyllä omat kantturansa ja niiden suvut tietää aika tarkkaan. Mutta yllätyksiä tietysti voi tulla. Luonne on kyllä hauska seurata, miten se periytyy. Samanlaiset seurailija-rämäpää-ihmisystävät monesti tunnistaakin kohtuullisen helposti samaan sukuun kuuluviksi. Toisaalta myös arkuus voi periytyä aivan samantyyppisenä emältä tyttärelle. Hauska seurata.