Ruuasta sensijaan tulee sotia, jos ei sitä ennen opita tekemään synteettistä ruokaa esim. kakasta.

Einesteollisuus on jo lähellä tätä tavoitetta.

Lainaus käyttäjältä: Petri - 18.09.09 - klo:07:38

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 17.09.09 - klo:23:47

hyvin laaja ja samalla ratkaistaisiin Kiinan ja Intian tulvaongelmat, jotka on jokavuotisia, tosin Intiassa

OK, tulvivaa vettä saatetaan saada talteen, mutta muuten juttusi ovat vähän tuollaisia vesivoimainsinöörin "märkiä unia"... Niillä tulvillakin on tuolla kääntöpiirien välissä tarkoituksensa maan huuhtelussa, jolla saadaan viljelymaan suolaantuminen pidettyä kurissa. Itse en kyllä keksi suuntaa, jossa Himalajan yläköjen vettä ei jo käytetä hyväksi ennen mereen päätymistään. Jos kiinalaiset keksivät ottaa kaiken itselleen talteen, niin saattaa olla intialaisilla jotain huomautettavaa asiasta?

Epäilemättä noiden vesien hyödyntämisessä - ekologisestikin kestävällä tavalla - on vielä paljon tekemistä, mutta kovin suurisuuntaisiin hankkeisiin en oikein jaksa uskoa. Vaikkei Aral-järven katastrofia ehkää saadakaan aikaiseksi kuin keskitettyjen megahankkeiden neuvostoliitossa, niin vähän pelottaa, jos Kiinan kommunistinen puolue kovin aktivoituu asiassa.

Petri

No Kiinallahan on sama ongelma omien jokiensa kanssa, niiden vedet tulevat Tiibetin vuoristosta ja jokia on pengerretty jo vuosikymmeniä, ongelma vaan on että kun uoma pikkuhiljaa täyttyy niin joki nousee ylemmäs ja penkereitä joudutaan kokoajan korottamaan, jolloin virtaus hidastuu ja pohjalle laskeutuu yhä enempi lietettä.
Se että Tiibetin ylängölle rakennettaisiin suuria patoja, joissa olisi tekojärviä, vettä säännösteltäisiiin ja tulvat saataisiin hallintaan, vesi riittäisi kasteluun ja kaupan päälle tulisi vielä valtava sähkövoima kapasiteetti.

Jotenkinhan ongelma täytyy hoitaa, vettä ja sähköä tarvitaan, tulvat on jo nyt valtava jokavuotinen ongelma molemmissa maissa, Bangaldeshin ongelma taas on merenpinnan nousu, joka nostaa meriveden asutuksen sekaan, eikä siihen ole muuta ratkaisua kuin siirtyä kauemmas rannasta, se on oikeastaan eri ongelma.

Kiinahan suunittelee maailman suurinta tekojärveä megong(meniköhän nimi hirviö oikein) Vietnamin ja kiinan rajalle. Vedestä sotimiseen sen verran että suolanpoisto merivedestä tulee halvemmaksi kuin sotiminen.

Lainaus käyttäjältä: shavia - 17.09.09 - klo:22:53

Ruuasta sensijaan tulee sotia, jos ei sitä ennen opita tekemään synteettistä ruokaa esim. kakasta.

Einesteollisuus on jo lähellä tätä tavoitetta.

Eihän ruuasta mitään pulaa ole ?
Osassa maailmaa vaan nämä sosiaaliturvajärjestelmät ei ole vielä kehittyneet niin pitkälle, että ne kykenisi huolehtimaan koko väestöstään.
Eli kyse ei ole tuotanto-ongelmasta, vaan pikemminkin jakeluongelmasta ?

Vaikkei Aral-järven katastrofia ehkää saadakaan aikaiseksi kuin keskitettyjen megahankkeiden neuvostoliitossa, niin vähän pelottaa, jos Kiinan kommunistinen puolue kovin aktivoituu asiassa.

Petri

Jatkuvat ponnistelut sosialismin suurimman saavutuksen valmistumiseksi saanevat pian kirkkaimman kiitoksensa:

http://www.turunseudunvesi.fi/?pageKey=suunnittelu_ja_rakentaminen

Toisin kuin perinteisissä vesiturbiineissa vedeltä ei vaadita laskukorkeutta vaan pelkkä virtaus riittää.

Kiitos kiinnostavasta linkistä. Mutta pakko sanoa että täytyy sitä korkeuseroa  jossain olla että vesi virtaa.

Lainaus käyttäjältä: emo-heikki - 17.09.09 - klo:23:47

Lainaus käyttäjältä: supersammakko - 17.09.09 - klo:23:19

Ok. Periaatteessa vuoristoissa riittää sulamisvesiä, mutta oletko ikinä ajatellut mitä tapahtuu jos nämä kaikki suuret vesimassat padotaan? Yläjuoksulla riittää vettä kasteluun ja energiaa saadaan, mutta alajuoksun viljelijä saa vetää sadetanssia 24/7 jos sekään auttaa..
Toiseksi; ilmaston lämmetessä vuoristojen vesivarat eivät enää uusiudu.
Ja kolmanneksi; monessa paikkaa tilanne on se, että vettä löytyy. mutta ei juotavaksi..

Jooo, mutta sademäärät mitä Tiibetissä tulee luonnostaan, on täysin käsittämättömät, alue on myös hyvin laaja ja samalla ratkaistaisiin Kiinan ja Intian tulvaongelmat, jotka on jokavuotisia, tosin Intiassa taitaa Bangaldesh olla se suurin kärsijä koska on se maa, jossa on näiden jokien suistot.
Suomessa rakennetaan pato, kun putous korkeutta on joenvarrella 20 metriä, joskus matalampiinkin kohtiin, Tiibetissä kun lähdetän liikkeelle niin putosu kokreutta tulee 8-9 kilometriä muutaman sadan kilometrin varrelle.
Nehän voi rakentaa patoja toistensa perään, niin että vesi laskea lorottaa patoaltaasta seuraavaan ...
Ajattele mikä sähköntuotantokapasiteetti, sillä voitaisiin rakentaa ja ylläpitää vaikka minkälainen pumppausverkosto putkineen energian tarpeen puolesta, jolla vettä vietäisiiin sinne missä siitä saadaan paras hyöty ?

Mikäli tämä norjalais-saksalainen yhtiö saa valmiiksi suunnittelemansa virtaavan vesistön pohjalle upotettavan putkivoimalaitoksen, niin patojakaan ei tarvi rakentaa.  Putkivoimalaitoksen ydin on kuusi metriä pitkä,  metrin paksuinen putki, jonka molemmat päät ovat avoimet ja vesi virtaa putken läpi.
Putken keskellä on pitkittäissuuntainen akseli, jossa on säädettäviä lapoja. Vesi pyörittää lapoja 200 – 300 kierrosta minuutissa. Parhaimmillaan voi syntyä noin 50 kilowattia sähköä. Toisin kuin perinteisissä vesiturbiineissa vedeltä ei vaadita laskukorkeutta vaan pelkkä virtaus riittää. Pienin malli purovoimalasta on vain 1,2 metriä pitkä ja 20 senttiä halkaisijaltaan oleva putki.
Valitettavasti meillä Suomessa taitaa noita sopivia puroja kotitarvevoimaloille olla  harvassa  ja nekin saattavat talvella jäätyä pohjia myöten, ellei se kasvihuoneilmiö pian tule.

http://www.nyteknik.se/nyheter/energi_miljo/vattenkraft/article332524.ece

Hemmetti, tommonen pitää ostaa ja heti, löytyy sopiva paikkakin sille ?