Sampomies siellä pui löysin rantein,
kumipyörät pyörii alla teräsvantein.
Sampo talteen jyvät jemmaa eikä tuhlaa,
Siksi puintitouhukin on yhtä juhlaa.

Aamulla aitasta meidän Hiljan,
Sampomies lähti korjuuseen viljan.
Sampo pui sorsa ui päivä paistoi,
kello kahdentoista aikaan eväs maistoi.

Hilja nuo eväät luo vei Sampomiehen,
peräpellon reunaa pitkin kulki tie sen.
Otti hän sämpylän liinan alta,
olo elokuinen tuntui ihanalta.

Sampomies siellä pui löysin rantein,
kumipyörät pyörii alla teräsvantein.
Sampo talteen jyvät jemmaa eikä tuhlaa,
siksi puintitouhukin on yhtä juhlaa.

Puituaan kokonaan kevätvehnän,
Sampomies ja Hilja lypsivät lehmän.
Siinä lypsäessään lämmintä maitoo,
sydämet jytkyttivät tunnetta aitoo.

Kylän väki Sampon näki luona pellon,
silloinkin kun äänet kuului iltakellon.
Mutta mies tullut ei enää puimaan,
oli Hiljan kanssa mennyt rantaan uimaan.

Sampomies siellä ui löysin rantein,
Hilja rannalla kahlaa notkein lantein.
Sampo talteen jyvät jemmaa eikä tuhlaa,
siksi puintitouhukin on yhtä juhlaa.

Sampomies siellä pui löysin rantein,
kumipyörät pyörii alla teräsvantein.
Sampo talteen jyvät jemmaa eikä tuhlaa,
Siksi puintitouhukin on yhtä juhlaa.