Juuri oli Amazonen palstalla tasaisella maalla kaatunut aisa ohjattu ruisku. Oli automaatti ohjaus päällä ja en tiedä oliko maa kuinka märkä mutta pistää miettimään kun kuvittelee vastaa konetta 30 asteen rinteeseen jossa on kaartoa eri suuntiin.
Vastoin ensituntumaa traktori kaatuu nokka alaviistossa. Puimuri kaatuu perä alaviistoon. Eli jos ylärinteen puoleinen pyörä alkaa sutia lähes irti maasta, puimurilla pitäisi uskaltaa ajaa alarinteeseen eikä korjata ainakaan liukumaa kääntämällä perää alarinteen puolelle. Jos traktori ei enää etene ja takapää valuu alas, kannattaa ajaa pakilla alas tasaiselle, eikä kääntää nokkaa alarinteeseen. Painopiste on akselien välissä, jollakin korkeudella, ja jos ajattelee ylhäältä katsoen konetta niin kuin kolmijalkaiseksi jakkaraksi, niin kaatuminen tapahtuu helpommin silloin kun sen etupäästä taaksepäin menevän kolmion sivu on poikittain rinteen suunnassa, silloin painopiste lähestyy sitä kolmion sivua lähimmäksi koneen kallistuessa. Kun painopiste alkaa olla kolmion sivun päällä, tulee kone epävakaaksi. Koska puimurin taka-akseli ja traktorin etuakseli ovat keinuvia, ovat traktori ja puimuri oikeastaan kolmijalalla seisovia.
Hinattava ruisku on samanlainen, jos ja kun vetolenkki on pyörivä. Säiliössä oleva vesi saattaa valua toiseen reunaan pahentamaan tilannetta ja siirtää painopistettä sivuun keskilinjasta, alas päin ajaessa vesi lisäksi siirtyy kohti vetoaisaa ja siellä vaikuttaa painopisteen siirtymiseen lähelle sitä kolmion sivua, jonka kolmion muodostavat vetoaisan lenkki ja kannatuspyörät. Raideleveyden ja samalla ruiskutusurien levittäminen lienee mäkisillä pelloilla toimiva ratkaisu. Nykypuimurit alkavat olla jo lähes kolme metriä raideleveydeltään muutenkin. Niitä ei taida saada kaatumaan. Vanhat puimurit on kuulemma saatu kaatumaan vesivaollakin.
-SS-
