Viljatilojen normi toiminta perustuu tilan ulkopuoliseen työntekoon. Jos on massimies, voi viljatouhua rahoittaa ulkopuolisilla tuloilla. Muutenhan se menee iäkkäällä konekannalla ja jopa jäähdyttelemällä. Ulkopuolisia tuloja joutuu käyttämään, jos kilpailee peltomarkkinoilla. Tälle ulkopuoliselle tulonlähteelle vaan ei tule työn tekoon perustuvia tukia. Ja miksi tulisikaan, koska ne ovat maatalouden ulkopuolisia toimia.
Kun mennään kovalla tuotto-odotuksella, riskit ovat sen mukaiset. Siinä vaan usein aletaan huutamaan apua, kun riskit alkavat toteutumaan.
Onhan se toisaalta helppoa viljatilalla. Ei voi ottaa riskejä, niin ei riskit eskaloidu.
Mutta onhan se täysin sairasta, että kun maatalous on kriisissä, viljatiloille ei ole edes harkinnassa mitään kriisitukea. Ja koskaan ei välitetä siitä, jos viljan hinta laahaa suossa. Ei koskaan. Ei ikinä. Mutta kaikkeen tottuu. Etenkin siihen, että minkäänlaista edunvalvontaa viljatilalle ei ole Suomessa olemassa. Kaikki on aika hyvin omissa käsissä. Jokaisen oma valinta. Ja nyt on tilanne hyvä niillä joilla on myytävää. Eikä tule mieleen, että pitäisi jotain solidaarisuutta harjoittaa.
Ernst Vettori, haluatko ostaa vokaalin.
