Missä muuten neuvotellaan teollisuuden ja viljajussin välillä viljan hinnassa? Niinku esim. maitotissit tekevät.
Ai niin. Ei missään. Se onkin maatalouden saralla lähinnä sitä oikeaa yrittämistä, jossa palkka määräytyy markkinahintatasojen mukaisesti.
Huutamalla ja hikeentymällä ei saa kuin uusia vasikoita.
Minä ainakin neuvottelin naapurin viljanviljelijän kanssa hänen viljansa hinnasta alkuvuonna, kun oma vilja oli loppunut. Hän oli tyytyväinen hintaan ja myi viljansa minulle ja minä olin tyytyväinen, joten teimme kaupat.
Sellaista on markkinatalous.
Tilojen välinen kauppa sisältää jonkin verran rahoitusriskiä. Onko eläintiloilla muita rahoitusmuotoja viljanostoon kuin esimerkiksi A-rahoitus tai Hankkijan rehulimiitti. Niillä kahdella lienee ainakin jonkinlainen mahdollisuus turvata sitä, että raha liikkuu rehutoimituksen jälkeen viljelijälle päin. Viljan myynti on hankalaa siksikin, että toimituksen jälkeen se häviää siilosta muutaman kuukauden aikana, jolloin sitä ei enää ole takaisin haettavaksi.
Nämä rahoitusyhtiöiden tarjoamat saatavien myynnit vaativat hieman liian suuret kokonaislaskutukset pientoimijalle, alhaisen hinnan bulkista kun on kysymys, vaatii jo melkoisen viljelyalan ja kokonaislaskutuksen. Toki tuollainen myyntilaskutusten myynti on luonnollinen suunta jos on 500+ luokassa. Valmiiksi "luottotiedotonta toimitusosoitetta" siltikään ei oikein suostuta avaamaan näihin rahoitus- ja perintäroistoyhtiöihin. Käteismaksuennakko lienee taas kohtuuton ehto, ja rahti on joka tapauksessa myyjän piikkiin, ja jää lisätappioksi. Pankkitakaus on toimiva vaihtoehto muiden alojen yritysten välisessä kaupassa, mutta lieneekö maatalous valmiiksi niin velkaturvonnutta toimintaa, että pankki ei sitten kuitenkaan ole kovin innolla mukana rahoittamassa luotottamiensa tilojen rehukauppaa ?
Esimerkiksi nämä paikalliset Lantmännen kaupat eivät nähtävästi lähde mielellään rahoittamaan tilojen välistä suorakauppaa, viljatilin takaajaksi, pudistavat otsa rypyssä päätä, kun tätä ehdottaa. Yksi viljakauppias taannoin oli aktiivinen tässä suhteessa, ei ole enää alalla, olisiko tullut negatiivisia kokemuksia...
Siksi yksinkertainen sopimuskauppa vähän alhaisemmallakin hinnalla näille vientisatamatoimijoille on jonkin verran perusteltu, ainakin toistaiseksi on voinut luottaa siihen, että tilitykset tulevat ajallaan, vaikka koskaan korkeinta hintaa ei voi saada. Mutta ainakin jonkinlaisen hinnan. Vasta-argumenttina tietenkin on se, että viljan myyntitulo itsessään on niin vähämerkityksellinen osa tukien kannattamaa tavanomaista viljanviljelyä, että saatavariskiä ei pidä liioitella. Ehkä näin onkin, mutta silloin myös hintavaatimuksista voi samalla perusteella tinkiä, ja valita varmimman vaihtoehdon. Täkäläinen viljakartelli tietää tämän, ja siksi hinnat pystytään pitämään edullisina, useimpina vuosina.
-SS-