Työttömyysprosentti on melko huono indikaattori mihinkään, merkittävämpi on työllisyysaste joka Suomessa on ihan karmean huono. Jengi on 50- v eläkkeellä kun ei kykene fyysiseen työhön, mutta samalla työmarkkinat ei toimi niin että terveyden prakatessa raksapena voisi siirtyä siistiin sisätyöhön. Sama pätee vammaisiin ja muihin vajaasti työkuntoisiin, kaikille tekisi hyvää päästä kokemaan osallisuutta yhteiskunnan pyörittämisestä, mutta malli on täällä joko-tai, töissä, ei töissä.
Agraarisuomessa oli tuo vajaasti työkuntoistenkin työllistäminen sikäli fiksummin toteutettu, että vähälahjaisemmillekin jotain hommaa löytyi ja saivat ruokansa eteen jotain tehdä. Nykysin jos jotain työtä on, niin se on jotain paperinukkien leikkelyä tjsp.
Niin se on sitä tukityöllistämistä, mikä on ihan hanurista. Jos työehdoista voitaisiin sopia paikallisesti, niin vajaakuntoiset ja muut haastellisesti työllistyvät saisivat paremmin duunia. Tulee mieleen aikanaan nämä toimistojen varamummot, ei tar***** passeja tai pätevyyskortteja mutta tekivät tärkeää työtä parantaen työyhteisön työkykyä.
Onhan niitä vieläkin, mutta ne toimistot eivät itke julkisuudessa töivoima pulaa tai osaamattomuutta.
Eilen aamulla kattelin, kun paikalliset tukityöllistetyt marssivat kuntouttavaan työtoimintaan ja näky oli melkein kuin päivähoidon pihalla. Siististi puetut nuoret(?) miehet tuotiin autolla ovelle, mistä siirtyivät nätissä jonossa sisätiloihin aloittamaan päivän puuhat kierrätyskeskuksessa..kyllä niistä vielä tekijöitä kuoriutuu.
