Saisiko viljanviljelyn kannattavaksi, jos sitä kehitetään maitopuolen tapaan kilokohtaisella tuella?
Miten nyt? Käytännössä meillä on hyvin vähän ammattimaisia viljatiloja, mutta sitäkin enemmän harrastepohjaisia viljelijöitä, joista käytännössä kaikki ovat entisiä maidontuottajia. Ts. maidon järkevän rakennemuutoksen seuraus on kohdistunut viljantuotantoon ja meillä on tuhansia ns.viljatiloja, joilla ei ole minkäänlaista elinmahdollisuutta ja niiden elinkaari päättyy, kun jäädään eläkkeelle tai konekanta on käytetty loppuun. Näillä tiloilla ei ole mahdollisuuksia investointiin.
Jos Veetieemelin mallia sovelletaan maidontuotantoon, olisi joka navetassa 12 lehmää, joista puolet on ummessa. Jokainen tietää, että yhtälö on järjetön, mutta passiivisten tukien takia se on tosiasia Suomen viljapuolella. Siis tuotantotuki maidolle on enemmän kuin perusteltu.
Jos hömpän tukeminen lopetetaan, poistuu kymmeniätuhansia hehtaaria korvauskelpoista peltoa luonnontilaan. Nämä ovat metsien keskellä olevia, alle hehtaarin lohkoja, joita ei edes voi viljellä. Ovat kenties olleet metsälaitumina ja täyttävät kaikki tukiehdot. Näiden tukemista ei voi perustella edes maisemanhoidolla.
Sivutuotteena peltohehtaarin hinta ja vuokra asettuisivat järkevälle tasolle.
Esimerkiksi viljatilaa on mahdotonta kehittää, ellei saa lisäpeltoa järkihintaan. Kilokohtainen tuki, ennenkaikkea luomulle, olisi oikein hyvä tapa järkeistää järjetön pinta-alaan perustuva viljely, jossa nykytavalla kenenkään ei kannata tuottaa markkinakelpoista satoa, jolla saisi arvoisensa tuoton. Hömppätuotettu vilja ei kelpaa edes kuivikkeeksi.