Juhana Vartiainen sais mennä johkin vankilaan varijaksi. Munas meinaan ittensä, kun lyttäs Suomen maatalouden turhaksi.
Eiköhän tähän maahan kaikenlaisia mielipiteitä mahdu. Eikä se Vartiainenkaan varmaan ihan noin ole ajatellut. Teoriassa hän on kuitenkin siinä oikeassa, että suhteellisen edun periaatteen mukaan jokaisen maan kannattaisi keskittyä yhteen tai korkeintaan muutamaan sellaiseen tuotteeseen tai toimialaan, jolla sen kilpailukyky on joko kilpailijamaita parempi tai vähiten huonompi. Tämä tuottaisi kaikille maille parhaan taloudellisen lopputuloksen.
Teoria vain ontuu ainakin parissa kohdassa:
1. ihmisillä, mailla ja kansoilla on muitakin tavoitteita kuin taloudellisen tuoton maksimointi.
2. mm. edellisestä seikasta johtuen muut maat eivät ole lähteneet suhteellisen edun periaatetta noudattamaan, joten ne tekevät myös niitä tuotteita, joiden tekoon meidän pitäisi keskittyä.
3. mm. edellisestä seikasta johtuen meidän suhteellisen edun tuotteemme eivät mene riittävästi kaupaksi, joten meille jää joutilaita resursseja (pääomia ja työvoimaa) tuottaa muutakin kuin niiitä tuotteita, joissa meillä olisi suhteellinen etu.
Teoriassa meidän siis kannattaisi ostaa Saksasta halpaa sikaa ja myydä sinne hyvällä katteella paperia ja tietokonepelejä. Käytännössä kestää pari kymmentä vuotta, ennen kuin sian tuotantoon käytetyt resurssit saadaan ohjatuksi paperi- ja peliteollisuuteen ja toisaalta kumpaankin olisi jo nyt ohjattavissa lisäresursseja, jos niille olisi vain käyttöä eli tuote tekisi kauppansa nykyistä paremmin.
Olemme aivan samassa tilanteessa, kun yritys, joka tekee kahta tuotetta, joista A:ssa on pieni kate ja B:ssä suuri. Kannattaisi laittaa kaikki resurssit B:n tuotantoon. Mutta jos B ei mene tämän enempää kaupaksi, kannattaa ennemmin tuottaa pienelläkin katteella A:ta kuin olla tuottamatta.
Kyllä Vartiainenkin tämän tietää, mutta hänestä on mukava totuuden ohessa vähän huudattaa kansaa. Wahlroos on toinen samanlainen hyväkäs. Veeti-Eemeli-Sepeteuksesta en tiedä; voi olla tosissaankin.
