Neljä ja puolivuotta sitten tammikuun kovimmilla pakkasilla jäi koko perheelle vain päällä olevat vaatteet, kun tupa kärähäti. Se on kova paikka, mutta turha siihen on jäädä itkemään, eteenpäin on katsottava, meillä tehtiin vakuutusyhtiön kanssa sopimus, etten minä sekaannu tuvan tekoon, eikä ne mun hommiin, 8kuukauden päästä saatiin muuttaa takaisin kotiin, väli asuttiin viidenkilsan päässä kunnanvuokrarivitalossa. Täälläpäin ainakin oli ihmiset tarjoamassa ensiapua niin, että olin todella yllättynyt ja liikuttunut siitä. Mutta se on mennyt mikä on mennyt, eikä sitä saa jäädä murehtimaan. Vakuutusyhtiön kanssa kannattaa pitää pää-asioista kiinni, eikä takuta jonkin yksittäisen kahvikupin menetyksen kanssa kovin tarkasti, niin lopputulos niittenkin kanssa on todennäköisesti molempia tyydyttävä, meillä ainakin jatkaa vanha yhtiö kaiken vakuuttamista. Ei muuta, kuin voimia ja jaksamista koko perheelle tavaraa saa aina uutta, mutta ihmishenkiä ei.