Pala juurisaavista
Keväällä kun haravalla nurmikkoa raavin
niin löysin pienen palan vanhan juurisaavin
siinä olin vielä tuntevani hapanjuuren hajun
ja se päähäni sai aikaiseksi tunnekuohun rajun
Ja mieleen tuli tulvimalla lapsuusmuistot armaat
ja muistin leivinuunin valkoisen ja seinähirret harmaat
ja kuinka äiti liinallansa saavin yöksi peitti
ja miten vesi tuli kielellein, kun äiti muikkupotut keitti
Aamusella lypsynjälkeen, äiti pisti leivinuuniin tulen
ja siinä ääneen uksi, kun jaloissansa levotonna kulen
eikä millään leivän paistumista, voinut ootta meikä
voi miten maistui mahtavalta, se raaka leivän reikä
Entäpä kun uunista, levis leivän paiston tuoksu
niiin hetkiseksi seisahtui pienen pojan juoksu
ja muistan leivät kuivumassa, orressansa katonrajassa
sen näky on niin harvinaista, tässä nykyajassa
Keväällä kun haravalla nurmikkoa raavin
niin löysin pienen palan vanhan juurisaavin
ja siinä muistin äitiäni, oikein kätenikin ristin
ja sen pienen palan juurisaavin, kuin aarteen, talteen pistin
Elämä on parasta kometiijjaa