" hallitsevat luokat johtivat kaupunkivaltiota kuin jatkuvasti taisteluvalmista armeijan leiriä. Spartiaatit suhtautuivat ulkopuolisiin epäluuloisesti. Heidän keskuudessaan vallitsi voimakas, itsensäkieltävä tasa-arvoisuus. He eivät antaneet varakkuutensa näkyä. Rahana ei käytetty kultaa tai hopeaa vaan vaatimattomia, koristelemattomia rautaharkkoja. Tärkeintä elämässä oli velvollisuus valtiota kohtaan.
Kansalaisen oli oltava tehokas ratas sotakoneistossa. Perhesiteet ja yksilölliset tarpeet olivat toisarvoisia. Valtio valvoi etuaan jo lapsen syntyessä. Virkamiehistä koottu neuvosto tarkasti kaikki vastasyntyneet. Sairaalloiset, heikot tai epämuodostuneet tuomittiin heitteillejätettäväksi. Tarkastuksen läpäisseet pojat otettiin kotoa noin kahdeksanvuotiaina, ja kasvatus sekä ruumiillista kuntoa korostava sotilaallinen valmennus oli sen jälkeen valtion tehtävä. Pojille annettiin niukasti ruokaa. Heillä oli säästä riippumatta vain yksi vaatekappale. He nukkuivat ohuilla, paljaalle maalle levitetyillä oljilla tai kaisloilla. Heidän kestävyyttään ja kuuliaisuuttaan kokeiltiin jatkuvasti. Joskus heitä piestiin, ja jotkut pojat kuolivat tyynesti näyttämättä pienintäkään heikkouden merkkiä. Samanaikaisesti heitä rohkaistiin varastamaan ruokaa. Tällä tavalla testattiin heidän aloitekykyään, ja samalla he saivat hankituksi lisäravintoa. Jos poika tavattiin itse teossa, hänet ruoskittiin- ei varastamisesta vaan siksi, että hän oli jäänyt kiinni.
Monet ovat kuulleet tarinan spartalaisesta pojasta, joka kätki ketun ihokkaansa alle ja antoi sen nakertaa lihaansa haluamatta paljastaa sen olemassaoloa ilmeelläkään."
Isänmaa.
Laitetaan taas kaunista musiikkia, niin raskaan aiheen kevennykseksi.
http://www.youtube.com/watch?v=9hQAO8QTnG8&feature=related
