(Säv. Toivo Kärki, san. Juha Vainio)
Laa-laa-la-lal-lal-laa-laa-laa-laa-lai-lai-lai.
Nii’ on. Ei maha mittää.
Jos eilispäivän takaisin nyt saada vois’,
niin tämän päivän suruista sun veisin pois.
Uskon ettet sano: ”Ei!”,
muistot kanssain kun sun vei
Karjalaan, Karjalaan.
Jos nuoruusajan voimat vanha saada vois’,
niin Säkkijärven polkka niin kuin ennen sois’
Tuskinpa sä kieltelet,
muistoissas’ vain lähtenet
Karjalaan, Karjalaan.
Aina hauskaa olla pittää,
aina hauskaa olla pittää.
Laa-laa-la-lal-lal-laa-laa-laa-laa-lai-lai-lai.
Nii’ on. Ei maha mittää.
Kun tuntuu, että kestä en niin muistan vain,
sen kuinka Vuoksen törmää käytiin rinnakkain.
Muistoissani kuljen vaan
aina kanssas’ uudestaan
Karjalaan, Karjalaan.
Kun tuntuu kyynel poskellain, niin muistan vain
mä että sentään joskus jossain onnen sain.
Muistoissani siksi teen
matkan aina uudelleen
Karjalaan, Karjalaan.
Aina hauskaa olla pittää,
aina hauskaa olla pittää.
Laa-laa-la-lal-lal-laa-laa-laa-laa-lai-lai-lai.
Nii’ on. Ei maha mittää.
Kun silmäni mä suljen näen mielessäin
nuo Terijoen tytöt, joita ilman jäin.
Sinisilmä, liinapää,
sydän tuntee ikävää
Karjalaan, Karjalaan.
Jos eilispäivän takaisin nyt saada vois’
niin tämän päivän suruista sun veisin pois.
Uskon ettet sano: ”Ei!”,
muistot kun sun kanssain vei
Karjalaan, Karjalaan.
Aina hauskaa olla pittää,
aina hauskaa olla pittää.
Laa-laa-la-lal-lal-laa-laa-laa-laa-lai-lai-lai.
Nii’ on. Ei maha mittää.
