Nuorehko neitokainen oli eräänä kauniina talvi-iltana lenkillä. Kun hän juoksi kohti pientä metsikköä oli hän näkevinään Joulupukin. Hän hölkkäsi hitaasti kohden nähdäkseen tarkemmin ja toden totta se oli Joulupukki.
- No mutta, Joulupukki. Minä olen jo epäillyt ettei sinua ole olemassakaan.
- Oi, joi, olenhan toki olemassa, mutta ei ollut tarkoitus, että ihmiset näkevät minut näin ennen aattoa, jos lupaat olla kertomatta kenellekään asiasta niin täytän kolme toivomustasi.
- Lupaan olla kertomatta, mutta voinko todella toivoa mitä vain?
- Kyllä, toivo ihan mitä haluat, niin katsotaan mitä voin tehdä.
- Ensiksi haluaisin hienon avoauton, sellaisen kun Ailuksellakin oli.
- Se on yksinkertaista, nyt kotona tallissasi on uusi avobemari.
- Sitten haluaisin paljon rahaa, haluaisin tulla ihan hävyttömän rikkaaksi.
- Oukei, pankkitilisi nostovara on rajaton tästä hetkestä eteenpäin.
- Seuraavaksi haluaisin komeamman ja mukavamman miehen.
- Aijaijai, nyt laitoit pahan. Voin kyllä yrittää järjestää sellaisen, mutta se vaatisi hieman lisäpalvelusta.
- Ei haittaa teen ihan mitä vain.
- Öh, tuota voisinko saada sinulta ”piparia”.
Mitä helkkaria, no kyllä sen sen arvoista on ajatteli nainen, pudotti legginssit nilkkoihin ja kumartui puuta vasten. Joulupukki ryhtyy nylkyttämään takaapäin, niin että punanutun helmat paukkui ja hiki lensi. Kun pukki oli saanut tempun tehtyä kumartui hän naisen korvan juureen ja kysyi minkähän ikäinen neito mahtaa olla.
- 34 vuotta, vastaa nainen.
- Ja uskot vieläkin joulupukkiin.
On niin ihanaa olla tekemättä mitään ja levätä sen jälkeen.
