No nyt sinä latistit simmon kokemat Jumalalliset kaatumiset kerralla arkiseksi tapahtumaksi. Mystisyys katosi, ku pieru Saharaan.
--------------minä en mennyt kaatumaan,vaan rukoiltavaksi.Tuolla logiikalla kaikissa kirkoissa pitäis ihmiset kaatua lattialle,m utta ei,siellä ne vaan istuu.
Te ette ymmärrä asiaa ollenkaan.Menin rukousjonoon,koska halusin että puolestani rukoillaan.Ukko lähti vain uteliaisuudesta.En muista,missä vaiheessa kaatuminen tapahtui,heräsin lattialla ja ympärillä makas muitakin.
En usko,että olen sen parempi,kaduin tai en olisi kaatunut,eikä se vaikuta mun uskonelämääni mitenkään.
Mutta monta päivää oli sellainen olo,ettei jalat oikein pysy maassa,suunnaton keveys.
Ja ilo,se suorastaan pulppusi minusta.
Mutta mies tuli uskoon vasta kauan tämän jälkeen.
