Kalkitussuunnitelmaa rustatessa pompsahti silmille havainto, jonka mukaan varsin monella eloperäisellä lohkolla kärsitään (maaperäanalyysin mukaan) vahvasti natriumin puutteesta. Onko keinoja natriumin tavoitearvojen saavuttamiseksi vai mitä kannattais tehdä? Kyllähän puute sinänsä rajoittaa kasvien kasvua, mutta kuinka väljä tuo tavoitealue natriumin suhteen on, ja mitä ylipäänsä on tehtävissä?

Luulisi että kalium korvaa tuon kasvissa, ellet sitten viljele sokerijuurikasta. Sokerijuurikkaita lannoitetaan mm. vuorisuolalla tai merivedellä, koska jurtti sietää klooria..

Kasveihin natriumin saa halvimmalla lisäämällä sen kasviksiin vasta ruokintapöydällä. Kasvit ottavat sitä tosi huonosti maasta.

Tällaisia muistui mieleen opiskeluajoilta, eli n. 20 vuoden takaa 

Joo. Varmaan se helpointa on lisätä ruokintapöydällä.  Mutta asiallahan on merkitystä silloin, jos se rajoittaa satoa - rajoittaako kuitenkaan normaalissa nurmiviljelyssä? Kalista on helpompi huolehtia, mutta luulis noiden kationien välisellä suhteellakin olevan (kenties sitten lähinnä erikoiskasvinviljelyssä) jotain merkitystä.

Joo. Varmaan se helpointa on lisätä ruokintapöydällä.  Mutta asiallahan on merkitystä silloin, jos se rajoittaa satoa - rajoittaako kuitenkaan normaalissa nurmiviljelyssä? Kalista on helpompi huolehtia, mutta luulis noiden kationien välisellä suhteellakin olevan (kenties sitten lähinnä erikoiskasvinviljelyssä) jotain merkitystä.

En usko että rajoittaa. Jos natriumia lannoitetaan nurmille, niin se vaan nostaa sen pitoisuutta kasvissa. Kasvi taitaa ottaa sitä vahingossa JOS kaliumia on vähän.. Mä luulen, että jos kaliumia on pellolla paljon niin natriumia ei tule kasveihin oikein ollenkaan..

Analyyseissä na-pitoisuus on aina jotain 0,1 tai 0,2. Rairuohoilla ja nadoilla 0,3 tai 0,4, mutta ne ottavat luontaisesti enemmän.

En kyllä tiedä tästäkään mitään 

Lainaus käyttäjältä: Peurajussi - 30.10.12 - klo:19:12

Joo. Varmaan se helpointa on lisätä ruokintapöydällä.  Mutta asiallahan on merkitystä silloin, jos se rajoittaa satoa - rajoittaako kuitenkaan normaalissa nurmiviljelyssä? Kalista on helpompi huolehtia, mutta luulis noiden kationien välisellä suhteellakin olevan (kenties sitten lähinnä erikoiskasvinviljelyssä) jotain merkitystä.

En usko että rajoittaa. Jos natriumia lannoitetaan nurmille, niin se vaan nostaa sen pitoisuutta kasvissa. Kasvi taitaa ottaa sitä vahingossa JOS kaliumia on vähän.. Mä luulen, että jos kaliumia on pellolla paljon niin natriumia ei tule kasveihin oikein ollenkaan..

Analyyseissä na-pitoisuus on aina jotain 0,1 tai 0,2. Rairuohoilla ja nadoilla 0,3 tai 0,4, mutta ne ottavat luontaisesti enemmän.

En kyllä tiedä tästäkään mitään 

Sillä kai estetään liika kalin otto vaikka naudanlannalla kyllästetystä savimaasta. Kali sitten puolestaan aiheuttaa jotain harmia lypsylehmälle. Ihmisillä on toisin päin, pitäisi nappailla kalia enemmän ja natriumia vähemmän. SInkki ja seleeni on myös ravinteet, jotka eivät hyödytä myyntikasvien viljelijää.

Kalkitussuunnitelmaa rustatessa pompsahti silmille havainto, jonka mukaan varsin monella eloperäisellä lohkolla kärsitään (maaperäanalyysin mukaan) vahvasti natriumin puutteesta. Onko keinoja natriumin tavoitearvojen saavuttamiseksi vai mitä kannattais tehdä? Kyllähän puute sinänsä rajoittaa kasvien kasvua, mutta kuinka väljä tuo tavoitealue natriumin suhteen on, ja mitä ylipäänsä on tehtävissä?

Vastaus ongelmaan Yaran valikoimissa. Käytät nurmen toiseen lannoituksen sitä NK-lannosta jossa osa kaliumista on korvattu natriumilla. Saatavilla lannoitevuodella rajoitetun ajan.
Tai käytät sokerijuurikkaan lannoitetta(hintakysymys).

Lainaus käyttäjältä: JoHaRa - 30.10.12 - klo:19:15

Lainaus käyttäjältä: Peurajussi - 30.10.12 - klo:19:12

Joo. Varmaan se helpointa on lisätä ruokintapöydällä.  Mutta asiallahan on merkitystä silloin, jos se rajoittaa satoa - rajoittaako kuitenkaan normaalissa nurmiviljelyssä? Kalista on helpompi huolehtia, mutta luulis noiden kationien välisellä suhteellakin olevan (kenties sitten lähinnä erikoiskasvinviljelyssä) jotain merkitystä.

En usko että rajoittaa. Jos natriumia lannoitetaan nurmille, niin se vaan nostaa sen pitoisuutta kasvissa. Kasvi taitaa ottaa sitä vahingossa JOS kaliumia on vähän.. Mä luulen, että jos kaliumia on pellolla paljon niin natriumia ei tule kasveihin oikein ollenkaan..

Analyyseissä na-pitoisuus on aina jotain 0,1 tai 0,2. Rairuohoilla ja nadoilla 0,3 tai 0,4, mutta ne ottavat luontaisesti enemmän.

En kyllä tiedä tästäkään mitään 

Sillä kai estetään liika kalin otto vaikka naudanlannalla kyllästetystä savimaasta. Kali sitten puolestaan aiheuttaa jotain harmia lypsylehmälle. Ihmisillä on toisin päin, pitäisi nappailla kalia enemmän ja natriumia vähemmän. SInkki ja seleeni on myös ravinteet, jotka eivät hyödytä myyntikasvien viljelijää.

Kaliumia kertyy nurmikasveihin vaatimattomat 200 tai 300 kertaa enemmän kuin natriumia. Typpitaso vaikuttaa tässä myös... korkea typpimäärä "estää" noiden kummankin imeytymistä, kali taasen "korvaa" typpeä ionitasolla.