Urpo päätyi asustelemaan vanhan äitinsä kanssa punaisen pirtin peräkamariin . Isä sairastui päätautiin ja vietiin kunnalliskodin suljetulle osastolle , mistä karkasi ja jäi karkureissullaan postijunan alle .
Urpon mielestä se oli kohtalon ivaa . Noina aikoina nimittäin lakkautettiin kaikenlaisia erikoisjunia . Koululaisjunat lakkasivat kulkemasta , seisakkeet poistettiin ja asemilta väki väheni sitä mukaa , kun Kekkonen vanheni . Ensin lakkautettiin syrjäkylän kansakoulu , sitten meni posti ja pari kauppaa asemalta .
-Tästä ei hyvää seuraa , sanokaa minun sanoneen , Urpon . Olisi saanut Kekkonen elää , tuollaisesta Koivistosta ei ole mihinkään .
Syyskuun ensimmäisenä päivänä sahanjohtaja ilmoitti , että suhdanteet olivat tulleet siihen tilaan , jolloin raamit pysäytetään . Sahanväki päätyi kuuluisalle kilometritehtaalle .
-Kehitys kehittyy , kirota pärräsi Urpo muiden mukana .
Kun Urpo oli saatellut vanhan äitinsä hautaan , hän oli peräkammarissa asuva vanhapoika , jonka ammatiksi oli muotoutunut työtön . Nöyrästi Urpo kävi työnvälityksessä kyselemässä töitä , ja hakemassa leimoja papereihinsa . Kuului olevan sellaiset suhdanteet , ettei töitä ollut kouluttamattomalle miehelle .
-Me suunnittelemme lähettää teidät ammattikurssille , selvitti suppusuinen naisvirkailija , jolla kasvoi punaisia karvoja leuassa .
-Jaa minut ?
-Teidät juuri . Koulutamme metsäkanalintujen laskijaksi . Se onkin vähän parempi ammatti kuin sahatyömies . Teillä on taipumusta laskemiseen , koska kansakoulun päästötodistuksessa laskento on kiitettävä kymmenen .
Ei Urpo enää sellaista muistanut , olipahan jostain kuitenkin vanhan todistuksensa löytänyt . Ensimmäisen kerran armeijan jälkeen Urpo oli pois kotoaan , kun joutui asumaan kurssikeskukseen . Siitä paikasta syrjäisen kylän pitkäniska ei lainkaan tykännyt . Opetus vaikutti turhanpäiväiseltä ajankululta . Ruoka kuitenkin oli hyvää , joskin suola tuntui olevan kortilla .
Yhtenä pääaineena oli matematiikka . Opettajana toimi keikarimainen maisteri Muranen , joka sanoi tekevänsä tuota työtä vain väliaikaisesti merkittävää virkaa odotellessaan.
Urpoa matematiikka kiinnosti . Hän oli vuosien mittaan laskeskellut erilaisia laskuja kotokamarissaan . Piruuttaan hän oli ratkonut lehdissä olleiden ylioppilaskirjoitusten tehtäviäkin , koska näyttivät niin helpoilta . Kun Keikarimainen Muranen päätti osoittaa oppineisuuttaan juuri ja juuri kansakoulun käyneille työttömyyskurssilaisille , hän piirsi luokan taululle yhtälön , jota ei uskonut kenenkään ratkovan .
Urpoa hymyilytti . Tuollaisia hän oli selvitellyt jo alakouluvuosinaan , kun salaa lainasi koulun kirjavarastosta yläluokan algebran kirjoja .
-Mitä te irvistelette ? tuhahti keikari Urpolle . -Sanokaa miten tämän yhtälön ratkaisukaava kuuluu.
-Kaks erkertoo piikoo persiisee , Urpo pamautti . - Tuo tehtävä on muuten mahdoton . Toisen lausekkeen täytyy olla potensiin kaksi , ennen kuin se on yhtälö .
-Piruiletteko te minulle vai oletteko hullu ?
-Saatan ollakin , kuinka vain rusettiherra haluaa.
Tunti päättyi yleiseen remakkaan . Kahvilassa Urpolle tarjoiltiin omenamunkkeja.
-Sanoit sille kutjakkeelle suorat sanat .
Sanat sattuivat arkaan kohtaan maisteri Ilmari Murasen sielussa . Häntä oli loukattu . Joku oppimaton moukka oli löytänyt virheen hänen esimerkkiyhtälöstään . Maisteri hakeutui ammatinvalinnanohjauksesta ja soveltuvuuksista päättävän psykologin Tuija Huidun virkahuoneeseen . Hän esitti , ettei hänen oppilaansa Urpo kyennyt seuraamaan opetusta . Hänen älyllinen tasonsa ei riittänyt tälle kurssille .
-Jahah , jahah , minun mielestäni hän on joissakin asioissa suorastaan lahjakas . Vähän umpimielinen hän on , mutta papereiden mukaan hän on menestynyt hyvin . No , teen hänelle vielä muutaman soveltuvuustestin .
Viimeksi muokattu: 28.06.08 - klo:08:59 kirjoittanut savimaa