Kerron nyt teille tositarinan ystävästäni.

Jo koulussa sanottiin , että Urpo oli harvinaisen rujo lapsi. Mikähän sinustakin oikein tulee? opettaja kyseli aina , kun Urpo lakkasi puhumasta. Puhumattomuutta kesti torstaihin , jolloin ruokana oli hernekeittoa .
-Lisää! Hernekeitto on herkkua !
Urpo olisi syönyt kuinka paljon tahansa , mutta aika ei riittänyt , koska vanhassa kansakoulussa ruokatuntiin mahtui ainoastaan viisitoista minuuttia . Jos keittoa jäi oikein paljon pohjalle , keittäjä huusi Urpon kattilaa nuolemaan .

Opettaja Luukkonen ei voinut ymmärtää , miten jukuripäinen poika saattoi historiassa ja uskonnossa olla täysi tomppeli , mutta päästeli laskennon vastaukset kuin vettä valaen . Siinä , missä toiset tarvitsivat kertotaulua ja jakokulmaa , Urpo ummisti vasemman silmänsä ja suhahti kohta vastauksen oikeasta suupielestään . Vastaus oli aina oikea . Luukkonen ei aina huomannut , että oppilas kulki ajatuksineen monta astetta opettajaansa edessä .
-Neljä potenssiin kolme miinus kaksi .
-Mitä sinä onneton höpiset ? Tässä luokassa puhutaan Elon kieltä , uhosi opettaja heristellen samalla laskukirjaa Urpon pään päällä.
 Opettaja ei aavistanut , että Urpo oli aikansa kuluksi laskeskellut kirjaston kirjoista yläluokkien tehtävät jo aikoja sitten . Opettaja alkoi pelätä Urpon matemaattista lahjakkuutta . Joskus vielä tuo pitkäniskainen harjaspää saattaisi hänet naurunalaiseksi luokan edessä . Luukkonen antoi takaisin uskonnon ja historian tunneilla . Urpon päähän ei sitten millään sopinut Suomen aikaisempien presidenttien nimiä . Yhtä lyhyt oli Jeesuksen opetuslasten nimiluettelo .
-Kekkonen on presidentti ja Jeesus on Jeesus , kuittasi urpo kysymyksen .

Omalla tavallaan Urpo mennä mokelsi läpi vanhan . Hän kävi kirkolla jatkokoulua ja sai aikanaan päästötodistuksen . Isä oli ylpeä pojastaan , joka pääsi sahalle töihin heti koulusta päästyään . Sellainen oli sillä kylällä tapana kaikilla niillä pojilla , jotka eivät päässeet oppikouluun tai harjoitelleet kotitilalla maamieskoulua varten .

Urpon elämä kulki sen käsikirjoituksen mukaan , joka ohjaili maaseudun nuorten elämää . Rippikoulun jälkeen Urpo otti ensimmäisen humalansa , hankki polkupyörän ja sai tippurin Tykkihevoseksi nimitetyltä kulkunaiselta . Kunnanlääkäri Grönnber hoiti taudin tyrkkäämällä nuoren miehen takamukseen ruutallisen penisiliiniä .
-Kaikenlaisia mätäperseitä niitä vapaana liikkuu , kirosi Urpo sahan ruokatuvassa , missä nuorukaisen vaivasta oli tullut irvistelyn kestoaihe .
-Sinusta tulee tuhkamuna . Et saa Annia paksuksi , kun tauti on sinut pilannut , vanhemmat miehet irvivät .
Turhaan irvivät , sillä Urpo ei saanut Anniakaan . Hänet vei teräsmies Rytky.

Urpo päätyi asustelemaan vanhan äitinsä kanssa punaisen pirtin peräkamariin . Isä sairastui päätautiin ja vietiin kunnalliskodin suljetulle osastolle , mistä karkasi ja jäi karkureissullaan postijunan alle .
Urpon mielestä se oli kohtalon ivaa . Noina aikoina nimittäin lakkautettiin kaikenlaisia erikoisjunia . Koululaisjunat lakkasivat kulkemasta , seisakkeet poistettiin ja asemilta väki väheni sitä mukaa , kun Kekkonen vanheni . Ensin lakkautettiin syrjäkylän kansakoulu , sitten meni posti ja pari kauppaa asemalta .
-Tästä ei hyvää seuraa , sanokaa minun sanoneen , Urpon . Olisi saanut Kekkonen elää , tuollaisesta Koivistosta ei ole mihinkään .

Syyskuun ensimmäisenä päivänä sahanjohtaja ilmoitti , että suhdanteet olivat tulleet siihen tilaan , jolloin raamit pysäytetään . Sahanväki päätyi kuuluisalle kilometritehtaalle .
-Kehitys kehittyy , kirota pärräsi Urpo muiden mukana .
Kun Urpo oli saatellut vanhan äitinsä hautaan , hän oli peräkammarissa asuva vanhapoika , jonka ammatiksi oli muotoutunut työtön . Nöyrästi Urpo kävi työnvälityksessä kyselemässä töitä , ja hakemassa leimoja papereihinsa . Kuului olevan sellaiset suhdanteet , ettei töitä ollut kouluttamattomalle miehelle .
-Me suunnittelemme lähettää teidät ammattikurssille , selvitti suppusuinen naisvirkailija , jolla kasvoi punaisia karvoja leuassa .
-Jaa minut ?
-Teidät juuri . Koulutamme metsäkanalintujen laskijaksi . Se onkin vähän parempi ammatti kuin sahatyömies . Teillä on taipumusta laskemiseen , koska kansakoulun päästötodistuksessa laskento on kiitettävä kymmenen .
Ei Urpo enää sellaista muistanut , olipahan jostain kuitenkin vanhan todistuksensa löytänyt . Ensimmäisen kerran armeijan jälkeen Urpo oli pois kotoaan , kun joutui asumaan kurssikeskukseen . Siitä paikasta syrjäisen kylän pitkäniska ei lainkaan tykännyt . Opetus vaikutti turhanpäiväiseltä ajankululta . Ruoka kuitenkin oli hyvää , joskin suola tuntui olevan kortilla .

Yhtenä pääaineena oli matematiikka . Opettajana toimi keikarimainen maisteri Muranen , joka sanoi tekevänsä tuota työtä vain väliaikaisesti merkittävää virkaa odotellessaan.
Urpoa matematiikka kiinnosti . Hän oli vuosien mittaan laskeskellut erilaisia laskuja kotokamarissaan . Piruuttaan hän oli ratkonut lehdissä olleiden ylioppilaskirjoitusten tehtäviäkin , koska näyttivät niin helpoilta . Kun Keikarimainen Muranen päätti osoittaa oppineisuuttaan juuri ja juuri kansakoulun käyneille työttömyyskurssilaisille , hän piirsi luokan taululle yhtälön , jota ei uskonut kenenkään ratkovan .
Urpoa hymyilytti . Tuollaisia hän oli selvitellyt jo alakouluvuosinaan , kun salaa lainasi koulun kirjavarastosta yläluokan algebran kirjoja .
-Mitä te irvistelette ? tuhahti keikari Urpolle . -Sanokaa miten tämän yhtälön ratkaisukaava kuuluu.   
-Kaks erkertoo piikoo persiisee , Urpo pamautti . - Tuo tehtävä on muuten mahdoton . Toisen lausekkeen täytyy olla potensiin kaksi , ennen kuin se on yhtälö .
-Piruiletteko te minulle vai oletteko hullu ?
-Saatan ollakin , kuinka vain rusettiherra haluaa.
Tunti päättyi yleiseen remakkaan . Kahvilassa Urpolle tarjoiltiin omenamunkkeja.
-Sanoit sille kutjakkeelle suorat sanat .
Sanat sattuivat arkaan kohtaan maisteri Ilmari Murasen sielussa . Häntä oli loukattu . Joku oppimaton moukka oli löytänyt virheen hänen esimerkkiyhtälöstään . Maisteri hakeutui ammatinvalinnanohjauksesta ja soveltuvuuksista päättävän psykologin Tuija Huidun virkahuoneeseen . Hän esitti , ettei hänen oppilaansa Urpo kyennyt seuraamaan opetusta . Hänen älyllinen tasonsa ei riittänyt tälle kurssille .
-Jahah , jahah , minun mielestäni hän on joissakin asioissa suorastaan lahjakas . Vähän umpimielinen hän on , mutta papereiden mukaan hän on menestynyt hyvin . No , teen hänelle vielä muutaman soveltuvuustestin .

Seuraavana päivänä Urpo kutsuttiin psykologin työhuoneeseen . Urpo tunsi olonsa vaivautuneeksi . Huoneen valot olivat kirkkaat ja naisesta leijui melkein pyörryttävä parfyymien tuoksu . Harvoin Urpo oli nähnyt niin avonaista kaula-aukkoa ja rintoja , jotka hänen mielestään törröttivät uhmakkaina kuin murtautuakseen minä hetkenä tahansa ulos kantajansa puserosta .
-Minulla on tässä tällainen paperi , johon on piirretty tietty geometrinen kuvio . Kertokaa minulle aivan omin sanoin , mitä te paperissa näette . Mitä kuvio tuo teille mieleen ?
Urpo käänteli ja väänteli paperia . Hän katsoi sitä vasten valoa ja killisteli tavallista suorakulmaista kolmiota kulmasta jos toisestakin .
-Minun mielestäni siinä on....mielestäni tämä on niin kuin ***** !
-Ja ***** se muuten onkin !
Puna lehahti psykologin poskille , puna ja suuttumus . Hän kuitenkin hillitsi itsensä , koska havaitsi miehen puhuvan aivan tosissaan . Kyseessä oli nyt tavallista mutkikkaampi tapaus . Toviksi psykologi menetti konseptinsa , mutta sai pian virkailmeensä takaisin .
-Vai sellaisia te näette . No , tämä riittää tällä kertaa . Minä katson vähän papereitanne . Oletteko itse ajatelleet , mitä teistä oikein vielä oikein tulee ?
-Jaa minustako ?
-Niin , teistä , teistä .
-Karhunkaataja !
-Eihän sellaisia olekkaan , ei se mikään ammatti ole .
-Kyllä meidän kylällä on . Siellä on paljon entisiä sahamiehiä , jotka kaatavat Karhua pitkin päivää . Ennen ne vain sillä tavoin pullo kerrallaan niitä rahtasivat . Nyt on sellaisia isompia elikoita , niitä mäyräkoiria , eikö pyskolooki tiedä niitä ?
-Ulos ! menkää ulos irvistelemästä !
Urpo oli tosissaan . Ei hän tarkoittanut irvistellä eikä pilkata kaunista naista . Vierailulla psykologin luo oli sikäli merkittäviä seurauksia , että Urpo erotettiin kurssilta . Hänet lähetettiin Kelan kuntoutuskeskukseen lisätesteihin . Kun hän sielläkin näki kuvioissa karvalaukkuja ja puhelinkoppia kantavia kätilöitä , hänelle kirjoitettiin eläkepaperit .
Urpo ei oikein tiennyt , miten reissu ammattikurssille oli sujunut . Pitikö siitä olla iloinen vai suruinen . Eläke tosin tuli , mutta se vaikutti kovin pieneltä maassa , joka oli laajentunut koko Euroopan laajuiseksi unioniksi . Kekkonen oli kuollut aikoja sitten ja maa muutenkin joutunut Urpon mielestä tolkuttomaan tilaan . Kun häneltä joissakin papereissa kysyttiin ammattia , hän vastasi mielestään rehellisesti :
-Karhunkaataja . Karhunkaataja Urpo Lutikka Pitkäniskaisten kylältä . Juo mäyräkoirallisen ja oksentaa kaksi .
Urpoa nauratti . Ei sittenkään mennyt hukkaan , se ammattikurssi .

         -----------------------------------------------

Urpon tarina loppuu nyt tähän . Sen verran voin kertoa , että Urpolla menee nykyään ihan hyvin , paremmin kuin useimmilla meistä . Urpo ei tunne työväsymystä , stressiä eikä kiirettä . Burn Out - ilmiöstä hän ei ole kuullutkaan .
Urpoa siteeratakseni :
"Mun on nin pirun kiva olla".
Kekkosta Urpo kyllä kovasti kaipailee......

              Terveisin Touko

Ka, olipa koskettava tarina. Ettei vaen kysseessä oo errään kaevinkonekauppijaan tappaus takavuosilta....

Onneksi Urpolla kävi hyvin lopulta.