Kalle Tappinen löydettiin isänsä maatilan perimmäisestä heinäladosta paksuihin kapaloihin käärittynä hyisenä pakkasaamuna, Kallen isä, nimeltään Elmeri, siis tiedettiin, mutta äiti oli tuntematon, Kalle oli tuotu heinälatoon heti syntymän jälkeen, vastasatanut lumi oli peittänyt tuojan jalanjäljet, Kallen löysi hänen isoisänsä, joka oli tullut talvisena aamuna hakemaan lehmille heiniä kaukaisesta peräpellon ladosta.
Kallen isä oli melkoinen naistenmies, jolla tiedettiin olevan heiloja pitkin maakuntaa, joten oli siis epäselvää, kuka lopulta oli äiti, Kalle -pienokaisen mukaan oli laitettu lappu, jossa luki tikkukirjaimin:
TÄSSÄ SINULLE ELMERI SIITOKSESI TUOTOS, EN PYSTY HOITAMAAN HÄNTÄ, JOTEN TUON TÄMÄN JUURI SYNNYTTÄMÄNI JA KALLEKSI RISTIMÄNI POJAN SINULLE, JOTTA HYVIN HÄNESTÄ HUOLEHTISIT, HYVÄSTI IKUISIKSI AJOIKSI.
Liikuttavasti siis käynnistyi pikkuisen Kallen elämäntaival kovassa ja hyisessä maailmassa.
Liikuttava oli myös muutos, joka tuli pikku-Kallen myötä isä -Elmerin elämään, nyt olivat iloiset poikamiespäivät Elmeri Tappisen elämässä ohitse, kun tuli alkoi pienen vauvan yksinhuoltajuus, toki Elmerin vanhemmat, Hjalmar ja Justiina Tappinen ja kaksi vanhempaa sisarusta, Hilda ja Selma, olivat Elemerin tukena vauvan hoidossa ja kasvatuksessa, sillä Elmerillä oli iso maatila hoidettavana.
Kallen lapsuusvuodet maatilalla sujuivat turvallisesti ja aurinkoisesti, vaikka Kalle joutuikin elämään ne vailla Äidin tuomaa lämpöä ja rakkautta, Kallen läheiset yrittivät paikata tätä puutetta parhaansa mukaan, ja onnistuivatkin siinä hyvin, sillä Kallen kasvu ja kehitys kohti nuoruutta ja aikuisuutta vaikutti olevan täysin normaalia, kunnes Kallen ollessa 12 vuotias tapahtui jotakin, joka suuresti järkytti Kallen ja hänen omaistensa elämää.......
Siitä lisää seuraavassa jaksossa, jota jäämme jännityksen vallassa odottamaan.
