Kyll siinä on apilaksella ja muilla agraarisosialisteilla kiva olla rähmällään city-vihreä Haaviston edessä.
Antakaa Ultra Braan baukkua täysillä.... ja eikun saunat palamaan.
Pääasia että kaikkien saunat palaa.... soon agraarisosialistin motto.
Haavistoa tituleerattihin johonaki merias oikeistovihreäksi.
http://www.musicfinland.com/ultrabra/analyysi.htmlMitä oliko Ultra Bra jotain muutakin kuin vain hyvää musiikkia....?
Historia SDNL:stä Vasemmistonuoriksi
Suomen demokraattisen nuorisoliiton eli SDNL:n perustamiskokous pidettiin vuodenvaihteessa 1944 – 1945 Helsingin työväentalolla. Tätä ennen oli jo perustettu yli viisikymmentä paikallisosastoa, Tampereelle ensimmäisenä. SKP:n taholta haluttiin peittää avoin punaisuus ja kommunismi yleisdemokraattisen julkikuoren taakse ja perustaa järjestö kokoamaan laajoja nuorison joukkoja toimintaan sotaa ja fasismia vastaan. SDNL:n jäsenmäärä kasvoi nopeasti tuhansiin. Nuorisoliiton ensimmäisessä ohjelmassa vaadittiin nuorisolle kolmea oikeutta: oikeutta työhön ja taloudellisesti turvattuun elämään, oikeutta sivistykseen ja oikeutta yhteiskunnalliseen toimintaan. Toukokuussa 1945 alettiin julkaista kerran viikossa ilmestyvää nuorisosanomalehti Terää, Liberon edeltäjää. Kansainvälisiä suhteita hoidettiin Demokraattisen nuorison maailmanliiton eli DNML:n kautta, jota SDNL oli myös perustamassa. DNML:n nuorisofestivaaleista tuli Nuorisoliiton kansainvälisen toiminnan kiintopisteitä. [2] Kansainvälinen nuorisofestivaali järjestettiin myös Helsingissä vuonna 1962.
Vuonna 1956 Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen silloisen pääsihteerin Nikita Hruštševin pidettyä puheen, jossa hän arvosteli Stalinin "henkilökulttia ja sen seurauksia", nuorisoliittolaisetkin joutuivat pohtimaan suhdettaan sosialismiin ja kantaansa Neuvostoliiton toimiin, mikä vaikutti seuraavien vuosikymmenien linjariitoihin järjestön sisällä[2]. 1960-luvulla monet SDNL:n jäsenet radikalisoituivat muun nuorison mukana osallistuen kansalaisjärjestöihin, niin sanottuihin yhden asian liikkeisiin, ja Terä-lehdessä uskallettiin pilkata niin SKDL:ää, SKP:tä kuin Neuvostoliittoa ja DDR:ää. Prahan kevät eli se, että Neuvostoliitto miehitti Tšekkoslovakian, merkitsi yhden aikakauden päättymistä ja järjestön jakautumista.[3]
SDNL tuomitsi SKP:n tavoin Tšekkoslovakian miehityksen ja oli järjestämässä miehityksen vastaisia mielenosoituksia iskulausein "Sosialismi kyllä, panssarit ei!" Mutta samalla tavoin kuin SKP:ssä, myös SDNL:ssä vähemmistö oli valmis tukemaan Neuvostoliittoa ja puolueen varapuheenjohtajan Taisto Sinisalon linjaa (mistä tulee ilmaisu taistolaisuus). Nuorisoliiton jäsenmäärä oli 60-luvun mittaan vähentynyt, mutta kääntyi vuosikymmenen lopulla taas nousuun. Tiukkeneva järjestökamppailu aktivoi jäsenhankintaan niin etupäässä työläisnuorisoon nojautuneen enemmistön kuin opiskelu- ja koulumaailmasta kannatusta kasvattaneen vähemmistön leireissä. Osapuolten ulkoisiksi tunnuksiksi muodostuivat järjestöpaidat. SDNL:n hallitus päätti tilata järjestön uusiksi paidoiksi punapaidat, kun vähemmistö kannatti nuorisoliiton perinteisen mallin mukaista sinistä paitaa. [3] Myös poliittinen laululiike vaikutti SDNL:n jäsenmäärän kasvuun 1970-luvun alussa. Esimerkiksi liikkeen lauluyhteistä kuuluisin, Agit Prop, oli alun perin yksi SDNL:n paikallisosasto.
1980-luvulle tultaessa SDNL:n jäsenmäärä romahti. Syynä tähän oli väsyminen vähemmistön ja enemmistön vastakkainasetteluun; kyvyttömyys itsekritiikkiin ja järjestön uudistamiseen. Niin koululaisten ja opiskelijoiden kuin yhteiskunnan rakennemuutosta kokevan työläisnuorison kiinnostus politiikkaan väheni. Myös SDNL suuntautui enemmän kulttuuritoimintaan kuin puoluepolitiikkaan osallistuen niin punk-liikkeeseen, Euro-ohjuksia vastustaneeseen rauhanliikkeeseen kuin ydinvoiman vastaiseen liikkeeseen (jo ennen Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuutta). SDNL erosi Demokraattisen nuorison maailmanliitosta vuonna 1990. [3]
1990-luvulle tultaessa Nuorisoliiton jäsenkunnan muodosti varsin sekalainen porukka. Oli jälkipunkkareita kellaribändeineen, uustaistolaisia, yhden asian liikkeissä toimivia nuoria, anarkisteja, opiskelijoita. Työssä käyvät ja puoluepolitiikasta kiinnostuneet nuoret olivat vähemmistössä. Taloja nuorille valtaavan Oranssin toimintaa tuettiin. Suomen Antifa perustettiin SDNL:n toimistolla Vuorikadulla. Rasismin vastainen toiminta olikin 90-luvun alussa SDNL:n pääteemoja. SDNL:n vuonna 1995 järjestämän poliittisten laulujen kilpailun voitti muuan työtön säveltäjä nimeltä Kerkko Koskinen kappaleella ”Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat”. Kappale ja muutama muu biisi levytettiin SDNL:n kustannuksella. Tulkitsevaksi yhtyeeksi perustettiin helsinkiläisistä taidelukiolaisista kokoonpano nimeltä Ultra Bra.[4]
Vuoden 1995 Vanajanlinnan liittokokouksessa tehtiin tiukan kädenväännön jälkeen poliittiseen ohjelmaan linjaus, jossa SDNL:n perustehtäväksi määriteltiin Vasemmistoliiton nuorisotoiminnasta huolehtiminen. Samalla porukasta jättäytyivät pois ne, joiden mielestä pöyristyttävää hallituspolitiikkaa tekevän Vasemmistoliiton kylkeen liimautuminen oli suuri virhe. He perustivat Kommunistinuoret, josta myöhemmin tuli Sosialistiliitto.[4]
SDNL:n nimi vaihdettiin Vasemmistonuoriksi vuonna 1998.[4]
