29.04.2011
rakas päiväkirja
aika kuluu nopeasti mutta ihanasti. viikko on ollut täynnä tapahtumia, opinnot sujuvat, firma pyörii ja vihdoinkin pääsin poikaystävästä eroon. 2 vuotta vihjailua ei riittänyt, yksi oikein osunut lause upotti lemmenlaivan mariaanien hautaan.
anoppi wannabe soitti tiistaina. kertoi että nyt pitäisi tapetit valita uuteen kotiini. kun valmistun syksyllä niin olen muuttamassa miniäksi kotitilalle synnyttämään pikkuisäntiä. kuulemma. lietelantalaakin on isonnettu ja navetan piirrustukset ovat tuvan pöydällä odottamassa. kuulemma. pohjoispääty talosta tarjolla.
minulla nyt kuitenkin on muuta mielessä. lause: jos poikasi ymmärtäisi joskus nostaa naamansa lietteestä niin ehkä hänen aivonsa saisivat kerrankin happea avarsi anopin katsantokantaa jo mukavasti. ilmoitin vielä että jos haluaisin orjaksi niin vaaleista naisista saisi saudeissa ihan vitusti kameleita. puhelin lausui tuut tuut, exbf ei ole soittanut perään. hyvä niin, en jaksaisikaan kuunnella sen vinkumista.
vapaus. tunnen puhjenneeni kukkaan kevään kynnyksellä. nina on remmissä vielä. viimeksi kyllästyin häneen kuukaudessa. nyt tämä tuntuisi kestävän. toivon.