Viikko sitten tytär pyysi mukaan ostoksille Kempeleen Zeppeliiniin.Siitä on jo useampi vuosi vierähtänyt,kun olen viimeksi käynyt,joten odotin innolla yhteistä kauppamatkaa.Ja eiku hypistelemään.Ajattelin ostaa itselleni farkut.Ekaliikkeessä farkut oli valmiiksi kulutetut,reikiä täynnä.Seuraavassa liikkeessä oli kokoja vain hoikille ja pitkäjalkaisille,kuten seuraavissakin.Ei ollenkaan mummokokoja
No sitten ostan jotain muuta,päätin.Puseroita ja jakkuja,kauniisti kimaltelevia,mutta tuskin ykskään olisi kestänyt kahta pesua kaempaa.No jospa ostan uuden viherkasvin Zeppeliinin hyvästä valikoimasta.Mutta sekin oli lajeiltaan köyhtynyt,paikan täytti kanervat ja kallunat.Hohhoijaa,mitähän sitten ostaisin,Marimekkoa varmaan? No ei tullut mitään siitäkään,ei mitään mummokuosia,kaikki samaa kuviota,mitä on tehneet jo kymmeniä vuosia.Olen yksilöihminen,en halua kulkea maailman kuullussa marimekossa,luulevat pian rikkaaksi.
Niin siinä sitten kävi,että koko päivän ostosaaliini oli yks 6:n euron baskeri. sekin vaan siksi,etten kehdannut kävellä enää 10:ttä kertaa kassan läpi tyhjin käsin,olisivat luulleet kohta myymälävarkaaksi
.Loppupäivä kului yhden ihastuttavan papparaisen seurassa kahvia juoden ja muistellessa ihanaa lapsuutta,jolloin osattiin iloita pienestäkin lahjasta,jonka jouluna joskus sai.
Tulomatkalla mietin,että jos siellä ei ollut minulle mitään tarpeellista,niin kenelle sitten oli? Kuka ostaa sitä krääsää,joita myymälät on pullollaan ihan ilmanaikuista rihkamaa? Kannattaako sitä rahdata ulkomailta ihan laivoilla.Turha tavara ei pidemmän päälle tyydytä ketään ihmistä.Parasta koko ostos päivässä oli tämä ihana papparainen,jonka kanssa monet ajatukset kävi yksiin.
