Ilkka Herlinin vieraskolumni tämän päivän Maaseudun tulevaisuudessa aiheena Luomu ja Itämeri on harvinaisen her*****sta ja miellyttävää  luettavaa.

Luomuviljelyn  ja voimaperäisen viljelyn suhdetta toisiinsa ja niiden vaikutusta ympäristöön  Herlin pohtii harvinaisen kiihkottomasti ja objektiivisesti, asettumatta selkeästi kummankaan puolelle, tuoden esiin kummankin viljelytavan huonoja ja hyviä puolia.

Tuo Herlinin kolumni on esimerkki siitä miten asioihin pitäisi suhtautua, siis kiihkottomasti, objektiivisesti ja vailla ennakkoasenteita.

Herlin on aiemminkin kirjoittanut maatalouden ympäristöasioista kolumneissaan samalla tavalla.

Ja näin pitääkin olla, nämä asiat ovat monimutkaisia, mutta   monet sortuvat yksinkertaistuksiin, fanaattisuuteen ja subjektiivisuuteen, ja näin tekevät hallaa ajamalleen omallekin asialle.

Monimutkaisten asioiden yksinkertaistamiseen usein mediakin syyllistyy ja näin johtaa kansalaisiakin harhaan, ja valitettavasti poliitikot ja muut päättäjät sortuvat samaan yksinkertaistukseen, mutkia vedetään suoriksi jopa päätöksenteossa.

Monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen tekee näiden asioiden käsittelylle hallaa.

Kun suu vaahdossa ja naama punaisena hehkutetaan "minusta tuntuu" -pohjalta omaa asiaa, ja vastapuoli sortuu samaan, niin hedelmällistä keskustelua ja vuorovaikutusta ei synny.

Noita asioita voi tarkastella niin monelta kantilta, kaikki sellainen julkisuus joka on maataloudelle myönteistä ja parantaa maajussin asemaa taloudellisesti on tänä päivänä eteenpäin ...

Herliinin mainitsemat kolme tavanomaisteesit luomua vastaan on tällä palstalla tulleet ammuttua jo moneen kertaan alas.  Mutta tosiaan pohtivan asiallinen kirjoitus.  Vaan huomaa, että ajatukset ''korkealtakin'' ovat vain tutkimatonta ajatelmaa, että mutulla veti hänkin.  Huomaa, että Herliini ei ole tutustunut ihan omakohtaisesti tarkkaan luomutalouden kokonaisuuksiin.  Ensinnä koko luomualaa ei avata kynnökselle joka vuosi. Ja onko edes kynnös sen pahempi vesistön kannalta kuin sänkikään jos vedet pidetään penkan pellonpuolella ja imeytetään ojastoon maan läpi kautta.  Tehostetumpaa rikkaruohon torjuntaa tarvitaan luomussa vain ajoittain ja vain osalle peltomaata vuosittain.  Toiseksi paskanlevitystä tehdään aivan yhtä huolella luomutiloilla kuin tavanomaisillakin.
Ja tuosta iänikuisesta ruuan riittävyydesta globaalisti jaksetaan narista, vaikkei yksikään tehoviljelijä sitä mieti kun tekee agribusinestaan pörssihintojen sykkeessä.
Herliinillekkin voisi joku kertoa, että ruuan riittävyys vielä pitkään on kiinni poliittisesta hyvästä tahdosta.  Nyt vain on hyvä aika opetella kestävän kehityksen keinot ruuan tuottamiseksi ilman tehotuotantoa. Aivan kuin Herlin kolumninsa lopettaa. Siinä hänellä hyvä oivallus. On tainnut lukea agronettien luomuketjuja.   
Siis kun halutaan, että ruokaa riittää kestävästi tuotettuna hamaan ajan tappiin, niin ensin on stopattava ihmisten määrän lisääntyminen. Toiseksi on siirryttävä typentuotannossa typensitojakasveihin, käytettävä niiden maanpäälinen osa lihan ja energian tuotantoon. Viljalihan tuottaminen on vähennettävä asteittain peltoalan tarvetta vastaavasti ja pelto on käytettävä suoraan ihmisille syötäville kasveilla. Näiden sopivasta balanssista voidaan löytää kestävä ja riittävä ravinnontuotanto globaalisti.

Vaan huomaa, että ajatukset ''korkealtakin'' ovat vain tutkimatonta ajatelmaa, että mutulla veti hänkin.  Huomaa, että Herliini ei ole tutustunut ihan omakohtaisesti tarkkaan luomutalouden kokonaisuuksiin.

Noi sun listaamasi asiat ovat jo hienosäätöä, perusriski luomuviljelyssäkin on, tuohon ympäristön tuhoamiseen. Homma on klaarattavissa, ihan kuten tavanomaisen viljelyn tarkka painos eli ip-viljely eli tarpeenmukainen lannoitus ja torjunta. Periaatteessa kaikkien helposti tehtävissä, kuitenkin tarkkaan katsellen vain harvan toteuttama. Luomussakin on samaa ongelmaa: hyvin tehden homma toimii hyvin, vaan ei vasemmalla kädellä.

Eiköhän maatalouden yksi perusongelma ole juuri tuo mahdollisuuksien ja toteutuman välinen ristiriita. Huippuja voi olla vain osa, loput tekee enemmän tai vähemmän sinnepäin.

Petri

Lainaus käyttäjältä: landehande - 25.08.11 - klo:08:16

Vaan huomaa, että ajatukset ''korkealtakin'' ovat vain tutkimatonta ajatelmaa, että mutulla veti hänkin.  Huomaa, että Herliini ei ole tutustunut ihan omakohtaisesti tarkkaan luomutalouden kokonaisuuksiin.

Noi sun listaamasi asiat ovat jo hienosäätöä, perusriski luomuviljelyssäkin on, tuohon ympäristön tuhoamiseen. Homma on klaarattavissa, ihan kuten tavanomaisen viljelyn tarkka painos eli ip-viljely eli tarpeenmukainen lannoitus ja torjunta. Periaatteessa kaikkien helposti tehtävissä, kuitenkin tarkkaan katsellen vain harvan toteuttama. Luomussakin on samaa ongelmaa: hyvin tehden homma toimii hyvin, vaan ei vasemmalla kädellä.

Eiköhän maatalouden yksi perusongelma ole juuri tuo mahdollisuuksien ja toteutuman välinen ristiriita. Huippuja voi olla vain osa, loput tekee enemmän tai vähemmän sinnepäin.

Petri

Noinhan se on, mutta ei tuossa kirjoituksessa ihan kokonaisuuden hallintaa ollut kuitenkaan. Ei noin lyheen juttuun sen antaminen mahdu.